keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Marraskuun menot

Palaan jälleen raha-asioiden pariin. Kaiken pommituksen, pakolaisvyöryn ja maailmansodan uhan alla mielessä pyörii toki paljon muutakin, mutta minun pienen perheeni henkilökohtainen jihad, pyhä sota, käydään tässä ja nyt hellan äärellä ja supermarketin hyllyjen välissä. Meiltä ei näissä olosuhteissa liikene paljonkaan ymmärrystä ihmisiä kohtaan, jotka valittavat ilmaisesta ruoasta, olipa se sitten kouluruokaa, jotain muuta laitosruokaa tai ihan vain oman äidin kotona laittamaa arkiruokaa.

Marraskuussa talousrahani oli noin 270 Jordanian dinaaria eli noin 365 €. Vielä runsas vuosi sitten samalla euromäärällä olisi saanut miltei 330 dinaaria, mutta nyt joudumme kaiken muun lisäksi kärsimään vielä heikentyneestä valuuttakurssista, joka ikäänkuin hävittää ilmaan osan tuloistamme. Aloittaessani blogia mainitsin yhden dinaarin olevan noin 1,10 euroa, mutta nyt se on noin 1,35 €, eli vaikka mainitsemani hinnat eivät olisikaan nousseet täällä lainkaan, niin euroiksi käännettynä ne ovat nousseet huomattavan paljon.

Talousrahani kului seuraavasti:

- 31,00   Internet
-   9,25   Saldo lapsen kännykkään
- 14,45   Sähkö
- 14,00   Kaasu
- 32,50   Bensa ja taksi
-   8,00   Kännykän laturi hajonneen tilalle
-   4,65   Pesuaineet
-   2,05   Koulutarvikkeet
-   2,00   Tarjottavaa vieraille
- 52,50   Taskurahat
- 98,00   Ruoka

Kylmä ja sateet ovat alkaneet ja lasten koulunkäynnin vuoksi oli pakko korjauttaa auto, vaikka niin kovin mielelläni olisin käyttänyt senkin rahan johonkin muuhun. Joka tapauksessa meillä on nyt siis auto allamme, mikä helpottaa koulukuljetuksia ja esim. kaasupullon vaihtamista huomattavasti. Muuten emme liiku juuri missään, paitsi Suomi-koulussa kaupungin toisella laidalla käymme silloin harvoin, kun sitä on, ja suomikahveilla käyn myös, mutta sinne saan onneksi useimmiten kyydin.

Ihmeesti sitä pärjää, vaikka ei juuri koskaan osta mitään kotiin tai päällensä tai muutenkaan. Ruoka se on kaikkein tärkeintä ja olen tällä hetkellä sitä mieltä, että kukaan, jolla on vara tai mahdollisuus syödä joka päivä vähintään kolme monipuolista ja runsasta ateriaa, ei ole oikeasti köyhä! Tiedän, että sitten joskus, kun mekin voimme taas käydä normaalien ihmisten tavoin normaalisti ruokaostoksilla, mielipiteeni tulee muuttumaan ja alan nähdä monia muitakin tarpeita, joita pitäisi voida täyttää. Tällä hetkellä olemme erittäin kiitollisia siitä, että meillä sentään vielä on varaa sellaiseen luksukseen kuin internet. Niin ja kahviin. ;)

Mitä me tuolla vajaalla satasella sitten kuukauden aikana söimme? Tässä ostoslista:

- 15,95   kananmunat 150 kpl
- 12,00   kahvi 3 pkt
-   9,55   maitojauhe (= 26 l maitoa)
-   9,00   juomavesi 90 l
-   8,30   leipä ja vehnäjauhot
-   6,30   falafel
-   5,60   kouluevästarvikkeet
-   4,60   öljy 5 l kanisteri
-   4,30   riisi ja makaroni
-   4,05   liha ja kala (eli 4 broilerinkoipea ja 2 prk tonnikalaa)
-   4,00   sokeri 10 kg säkki
-   4,00   labaneh n. 1,5 kg
-   2,40   kasvikset n. 4 kg (lähinnä sipulia, tomaattia ja kurkkua)
-   2,40   juustoviipaleet 1 pkt
-   2,00   valmiskeitto 10 pkt
-   1,60   hedelmät n. 2 kg
-   1,25   mausteet

Puolet ruokarahastamme kului siis muniin, kahviin, maitoon, juomaveteen ja leipään. Toisen puolen piti riittää kaikkeen muuhun: lämpimään ateriaan, aamu- ja iltapaloihin sekä välipaloihin. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kuukausi, jolloin jouduimme useampaan kertaan tyytymään pelkkään keitettyyn riisin ilman minkäänlaista kastiketta tai edes salaattia. Jälkikäteen katsottuna osan ostoksista olisi voinut tehdä järkevämminkin, mutta siinä akuutissa tilanteessa, kun on kauhea nälkä ja tekee mieli esim. falafelia (joka sinänsä on todella halpaa), niin siinä tilanteessa on vaikea pysyä tiukkana ja kieltäytyä ostamasta. Vanhin lapsenikin jo ihmetteli, että mitä tämä oikein on, kun kadun kerjäläisilläkin on vara ostaa falafelia, joka on Jordanian halvinta ruokaa, mutta meillä ei ole.