Sananen vedestä!

Loputtomiin hanasta virtaava vesi on luksusta. Tämä on yksi läksyistä, jonka olen Jordaniassa saanut oppia. Kunnallinen vesijohto toimittaa vettä kotitalouksien vesitankkeihin vain kerran viikossa, joten vain kerran viikossa vettä voi surutta valuttaa millaisia määriä tahansa, mutta loppuviikko on sitten pärjättävä sillä vedellä, joka on varastoituna talon katolla sijaitsevaan vesitankkiin.

Vesitankkeja lähitalon katolla

Meidän vesipäivämme on sunnuntaisin. Silloin voi pestä monta koneellista pyykkiä ja käydä huoletta suihkussa, kun taas loppuviikosta pitää olla varovainen, ettei vesitankki pääse tyhjenemään. Erilaisista syistä johtuen olemme kokeneet vesitankin tyhjenemisen jo monet monituiset kerrat ja pahimmillaan olemme olleet ilman vettä toista viikkoa. Silloin ei vettä tule hanasta, minkä nyt vielä keittiössä jotenkin kestää, mutta todella ikävää on, kun vettä ei myöskään tule wc-pönttöihin eikä niitä siis voi vetää lainkaan. Uskokaa pois, että muutaman päivän kuluttua sitä alkaa jo ikävöimään suomalaisia ulkohuuseja!

Vesikanisterit sohvan takana

Kokemuksesta viisastuneena olen alkanut varastoimaan vettä kanistereihin ja säilyttämään niitä sohvan takana piilossa, jotta pahan paikan tullen pärjäämme ainakin pari päivää ennenkuin pitää alkaa ostamaan kallista vettä kaupasta. Juomavesi tietenkin on silloin ostettava, mutta se on vain pieni osa päivittäisestä välttämättömästä veden tarpeesta. Kanisteriveden kanssa lotratessa huomaa kuinka yllättävän paljon vettä kuluu esimerkiksi tiskatessa, vaikka olen siihenkin kehittänyt mahdollisimman paljon vettä säästävät systeemit.

Jordania on yksi maailman kolmesta kuivimmasta maasta. Veden kulutus asukasta kohden on 145 kuutiometriä vuodessa, kun kansainvälinen vesiköyhyysraja on 500m3/henkilö/vuosi. Niukat pohjavesivarannot ovat kulumassa loppuun, ja kun nykyisestä veden tuotannosta 54% tulee pohjavedestä, on helppo ymmärtää millainen vesikatastrofi maata on pian koetteleva.

Jo nykyisellään vedestä on joillakin alueilla huutava pula. Erityisesti pienissä kaupungeissa ja kylissä maan pohjoisosissa, joissa väestö on lisääntynyt räjähdysmäisesti syyrialaisten pakolaisten vuoksi, ovat vesivarannot täysin riittämättömät.  On kouluja, joihin ei tule vettä, eivätkä oppilaat voi juoda, vetää wc-pönttöjä eivätkä pestä käsiään. Joissain kouluissa on siirrytty ostamaan paperin sijasta vettä, ja eräskin rehtori sanoi: "If you think a school without paper is bad, try a school without water".

Miten elää päivästä toiseen, kun vesi ei riitä peseytymiseen eikä astioiden ja pyykin pesemiseen? Kunnallinen vesijohtovesi on halpaa, mutta jos sitä ei tule, on vettä ostettava yksityisiltä ja pahimmillaan siihen voi kulua muutenkin köyhän perheen varoista puolet! Tuttavani vieraili perheessä, jossa taaperoikäisen vaippa pursusi tavaraa lähes hajoamispisteessä ja lapsen äiti kertoi vaihtavansa vaipan ainoastaan kerran vuorokaudessa, riippumatta siitä kuinka täynnä se oli, koska ei ollut vara ostaa useampia vaippoja. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän sitten käytä pestäviä kangasvaippoja, äiti vastasi, ettei ole vettä, jolla pestä!

Tuhansien järvien maassa on niin paljon syytä olla kiitollinen! Monet arkiset itsestäänselvyydet, kuten se hanasta hyvällä paineella virtaava kylmä ja lämmin juomakelpoinen vesi, on lukemattomille muille maapallon asukkaille vain kaukainen haave. Ei ole tarpeen tuntea syyllisyyttä siitä, että itsellä on asiat hyvin, mutta kiitollisuus voisi tuoda omaan elämään enemmän iloa ja tyytyväisyyttä, kun ne oman elämän isolta tuntuvat ongelmat eivät sitten tuntuisikaan enää niin isoilta.