Aamukahveja tänään keitellessäni satuin vilkaisemaan ikkunasta ja mitä ihmettä näinkään. Lapsi, jonka juuri olin vienyt autolla kouluun, olikin kävelemässä takaisin kotiin. Pikakelaus mielessä kaikista vaihtoehdoista: lapsi on sairas, koulua ei olekaan, tai....
"Ei ne päästänyt mua sinne", oli lapsen selitys. Kuka ei päästänyt? No, opettajat. Ovi oli lukossa ja siinä kolkutellessaan oli parikin opettajaa käynyt sanomassa, että pitäisi lähteä takaisin kotiin. "Mutta kun mä haluan oppia tänään", oli poika sanonut, mutta ei ollut auttanut, vaan kotiin oli palattava.
Lapsi siis myöhästyi aamulla kymmenisen minuuttia. Ei todellakaan mikään harvinainen tai ihmejuttu tässä maassa, jossa kaikki ovat aina ja kaikkialta myöhässä. Ajoissa oleminen on poikkeuksellista, ei myöhästyminen.
Olen toisaalta iloinen tapahtumasta ja hengessä mukana, jos koulu pyrkii valmentamaan oppilaita ajoissa olemiseen. Toisaalta hämmästyttää tällaiset yhtäkkiset rangaistukset, joista ei etukäteen ole varoitettu eikä vanhemmille ilmoitettu. Lapsellahan voi olla vaikka kymmenen kilometrin koulumatka eikä kännykkää mukana, niin minne hän sitten sieltä koululta yksin menisi?
En pidä myöskään siitä, että jotain asiaa katsotaan ensin sata kertaa sormien läpi ja sitten ilman ennakkovaroitusta yhtäkkiä siitä rangaistaankin. Koulupuvun pukeminen on toinen sellainen asia, josta saatetaan pitkän lipsumisen jälkeen pitää ratsia ja väärin pukeutuneet lähetetään takaisin kotiin.
Lasten itsensä mielestä on nurinkurista, että koulusta käsketään lähtemään pois pienten syiden vuoksi. Eikö sen pitäisi olla tärkeämpää, että on koulussa ja oppii uutta? Omana aikanani rangaistiin päinvastoin: koulusta ei saanutkaan lähteä, vaan sinne joutui jäämään jälki-istuntoon.
Kenties hyvä näin. Kenties lapsen arvostus koulua kohtaan kasvaa, kun ei sinne aina automaattisesti pääsekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti