Torakat valtaavat kotini!

Aivan kuin ei elämässä olisi tarpeeksi haastetta muutenkin, ovat viheliäiset pikkuötökät tekemässä siitä entistäkin haastavampaa. Torakoita meillä on tosin ollut aina (siis koko tässä asunnossa asumisen ajan), mutta ongelma pysyi kurissa, koska meillä oli asiansa niin hyvin osaavat torakkakissat. Ei yhtäkään ötökkää tarvinnut niiden aikana itse listiä. Nyt kun kissat ovat poissa, hyppivät torakat pöydillä.

Tähän kuuluisi nyt kuva torakasta, mutta se saa vielä odottaa. Niitä ei ole helppo kuvata, paitsi kuolleina, mutta silloin ne käpertyvät kasaan eivätkä näytä enää samalta. Olen itse ollut melko sietokykyinen niiden suhteen, mutta tänään ensimmäistä kertaa yksi yllätti minut "toimistossani" ja käveli jalkaani pitkin. Tunsin kuinka jokin kutitti paljasta säärtä ja ajattelin muurahaisen siellä taas kiipeilevän, kuten aina, mutta sydän hyppäsi melkein nieluun saakka, kun näinkin harmittoman muurahaisen sijasta pitkäviiksisen jättiläistorakan kiipeämässä säärtäni pitkin. Kirkaisin ja ravistin inhottavan elukan pois. Se jäi säntäilemään pitkin työpöytääni, ja minä nousin tuolilleni seisomaan ja huusin poikaani apuun, sillä torakka tukki tieni ulos pienestä toimistokopperostani. Torakan kävely ihollani oli yhtä karmaiseva kokemus kuin se, kun kerran hörppäsin kahvin mukana ison karvaisen kärpäsen, jonka vielä kielelläni painoin kitalakeen tunnustellakseni mitä kummaa siellä suussa oikein on. Molemmista jäi pitkäksi aikaa todella inhottava olo, jota yritin turhaan sylkeä/ravistella pois.

Tänä syksynä olemme bonganneet suunnilleen yhden torakan päivässä, mutta tänään laskimme kaikkien aikojen ennätyksen: viisi kappaletta samana päivänä! Arvatkaapa onko niitä mukava jahdata ja tappaa? Kengällä niitä on vaikea saada tapetuksi ennenkuin livahtavat jonnekin koloon piiloon. On siinä sitten mukava istuskella huoneessa, kun tietää, että kaapin takana on iso torakka piilossa. Kissat ne jaksoivat istua ja odottaa kärsivällisesti kaapin vieressä niin kauan, kunnes torakka uskaltautui pois (siihen meni joskus tunteja) ja sitten ne tekivät siitä selvää jälkeä. Eivät kuitenkaan syöneet niitä, vaan minun tehtäväkseni jäi raatojen siivoaminen pois. Yksi lapsistani on aivan erityisen herkkä torakoiden suhteen ja tänään hän sai suorastaan hysteerisen kohtauksen, kun niitä oli niin paljon ja valitettavasti minun reaktioni sen yhden suhteen järkytti häntä vielä lisää. Hän on koko päivän anellut, että muuttaisimme pois jonnekin missä torakoita ei ole, vaikka Suomeen. Sanoin, että Suomessa on hyttysiä, jotka pistävät ja imevät verta, toisin kuin torakat, jotka sinänsä eivät tee ihmisille mitään, mutta hän oli sitä mieltä, että hyttyset ovat paljon kivempia kuin torakat.

Ostin pakon edessä hyönteismyrkkyä, jolla torakat ja muutkin ötökät voi yksinkertaisesti suihkuttaa hengiltä. Se tehoaa hyvin ja on paljon siistimpi käyttää kuin kengällä listiminen, mutta epäilyttää tietenkin millaisia seurauksia meille ihmisille on altistua monta kertaa päivässä sellaiselle myrkylle. Olemme myös yrittäneet löytää ja tukkia kaikki kolot, joista niitä pääsee sisään. Niitä tulee jonkin verran mm. avoimista ikkunoista, mutta pääasiallinen reitti on keittiön putkiston kautta. Teippasimme jo aikaa sitten kaikki kaapiston takaseinässä olevat kolot, mutta nyt vasta löysimme yhtä pakenevaa torakkaa seuratessamme hyvin vaikeassa paikassa piilossa olevan ja hankalasti tukittavan reiän, josta ne helposti kulkevat sisään ja ulos.

Viime kesänä torakkaongelma moninkertaistui, kun alakerrassa tehtiin ravintolaremonttia, ja tänään huomasin, että siellä on taas remontti menossa. Vaikka tiedämme syyn ongelmaan ja tiedämme sen taas helpottavan, kun remontti loppuu ja torakat saavat rauhassa majoittua sinne ravintolan tiloihin (yäk), niin silti on olo käynyt kotona tosi tukalaksi, kun koko ajan pitää varoa minne kulkee ja mihin koskee. Pojan käsivartta pitkin juoksi torakka, kun hän tarttui kahvipurkkiin, ja nyt tietenkin muistamme tapauksen joka kerta, kun tartumme siihen purkkiin. Säikymme joka hipaisua ja liikettä. Äsken nousin sängystä käydäkseni vielä wc:ssä ja melkein astuin yhden lattialla vilistävän torakan päälle. Palattuani vuoteeseeni en pystynyt enää nukkumaan, kun mietin voisivatko ne yöllä tulla sänkyynkin.

Niin pieniä, mutta silti saavat ison ihmisen aivan suunniltaan.

Päivitys jo julkaistuun tekstiin:

Torakkastressistä johtuen valvoin pitkälle yöhön ja kirjoitin yllä olevan tekstin. Juuri kun aioin vihdoin käydä pitkäkseni olohuoneen lattialla olevalle patjalle (makuuhuoneessani sataa näet edelleen vettä katon läpi ja haisee homeelle), näin torakan kiiruhtavan lattian poikki kohti lastenhuonetta. Sinne se ei missään tapauksessa saa ehtiä, joten kiireessä kenkää päälle, kun en ehtinyt myrkkypulloa noutaa. Tuli inho olo. Jo kuudes tapaus tälle vuorokaudelle eikä tosiaankaan enää huvita nukkua patjalla lattialla, kun se vipelsi juuri siitä patjan ohi. Menin sitten keittiöön ja huomasin jo seitsemännen torakan paikoillaan kaapin vieressä. Noudin nopeasti myrkkypullon, mutta palattuani takaisin oli elukka jo kadonnut - todennäköisesti sinne kaapin alle. Kaappi sijaitsee aivan toimistokoppini vieressä, joten eipä huomenaamulla huvita sielläkään enää istua.

Sitten näin jotain kummaa vaaleaa mönkimässä kaapiston takaa, juuri sieltä missä se torakoiden tuloreitti on. Kas vain, albiino! Suihkutin kuoliaaksi ja ihmettelin, kun en moista yksilöä ole ennen nähnyt. Siinä ihmetellessäni kuului lautaskaapista rapinaa. Avasin oven suihkepullo valmiina ja yllätin pahaa-aavistamattoman torakan, joka kiipeili pitkin kaapin seinää. Sen jälkeen alkoi jo kutittaa joka paikassa ja tuli sellainen olo, että torakat todellakin ovat valtaamassa kotiamme!  Vilkuilen koko ajan ympärilleni ja pudotin kuvia ottaessani jopa kännykän lattialle, kun sen suojakotelon hihna vähän heilahti ja luulin sitä torakaksi. Apua, jos tämä huomenna jatkuu, en voi lasten kanssa täällä enää olla, koska olo on jo itselläkin tosi säikky, niin se porukan herkin ei sitten tule tästä selviämään ollenkaan.

Tällaiselta ne näyttävät kuolleena.

Erikoisen värinen torakka.