Syksy on saapunut ja talvi häämöttää

Syksyn ensimmäiset sateet ovat saapuneet kastelemaan oliivipuut sadonkorjuuta varten. Lämpötila on laskenut alle kahdenkymmenen ja minä olen kaivanut villasukat laatikosta ja ottanut ne jo hyvään käyttöön :)

Kiitos kutojille ihanista villasukista!

Vielä tarkenee, mutta tiedän talven ja hyytävän kylmyyden olevan vääjäämättä matkalla ja on vain ajan kysymys, milloin ne saavuttavat Ammanin kukkulat. Silloin elinpiirimme kutistuu entisestään: kun nyt elämä rajoittuu pääasiassa kodin seinien sisäpuolelle, niin talven tultua se rajoittuu yhden ainoan huoneen seinien sisäpuolelle! Keskuslämmitystä tuskin on monessakaan tönössä koko Jordaniassa, vaan sen sijasta lämmitys hoidetaan erilaisilla kaasu- tai sähkölämmittimillä, joita yleensä ei kuitenkaan hankita joka huoneeseen edes varakkaimmissa perheissä. Köyhät tietty saavat olla kiitollisia, jos heillä on edes se yksi lämmitin, jolla voidaan pitää yksi huone lämpimänä.

Olen viettänyt täällä nyt kolme talvea ja joka talvi on satanut lunta ainakin kerran sen verran, että maa peittyy. Viime talvena tosin lunta tuprusi kuin Pohjolassa konsanaan ja saimme nauttia kunnon kinoksista useamman päivän ajan - se oli kyllä ihanaa! Harmitti vain, ettei lapsilla ollut kosteutta pitäviä kintaita eivätkä he siksi voineet leikkiä lumessa kovin pitkään. Lumen sijasta täkäläiseen talveen kuuluu vesisade, jota tuleekin sitten kerralla sellaisia määriä, ettei tiedä kulkisiko tuolla ulkona paremmin veneellä vai autolla ;)

Viime keväänä sateen jälkeen.

Joulukuussa 2013

Pikkulumiukot parvekkeella :)

Minä pidän syksystä ja talvesta. Noin yleisesti ottaen. Kylmää vastaan kun voi suojautua, toisin kuin paahtavaa hellettä vastaan. Tiedän, että tulevat kuukaudet ovat meille jälleen koettelemus, mutta päätän jo nyt ottaa siitäkin ajasta parasta irti. Lämmin olkkari, sohvalla vällyjen välissä, kynttilän valossa, vieressä kuppi kuumaa, hyvä leffa telkkarissa, kainalossa pari ihanaa lasta... kaikesta voi nauttia, kun vain sen oikein oivaltaa! Kesällä kun ei ehdi, en vain tiedä miksi. Talvella pitää levätä, ottaa rennosti - sanovat viisaat kiinalaiset - muuten ei taas keväällä jaksa eikä onnistu missään. Se on totta, uskoisin.

Kukkarossa kilisee, vaan ei kahise

Olen nyt hyvän aikaa kokeillut elämistä vain viidellä dinaarilla (noin 5,50 eurolla) päivässä. Kokeilun syynä on laskelmani, jonka mukaan minulle on kuluneiden 12 kuukauden aikana jäänyt pakollisten laskujen jälkeen noin 150 dinaaria (165€) kuukaudessa käyttörahaa nelihenkisen perheeni ruokaa ja muita menoja varten. Kuluneen vuoden olen kyllä pärjännyt kohtalaisen hyvin, sillä olen voinut lisätä käyttörahaa kuluttamalla omia säästöjäni, mikä kuitenkaan ei voi olla pysyvä ratkaisu rahapulaani, sillä säästöt eivät tule riittämään loputtomiin eikä ole järkevää antaa niiden kulua aivan loppuun, sillä tällaisessa maassa ilman sosiaaliturvaa ja sairasvakuutuksia on syytä omistaa jonkinlainen hätäkassa pahan päivän turvaksi.

Niinpä jätän viimeiset säästöroponi tilille muhimaan ja keskityn pärjäämään sillä tulolla, joka meille kuukausittain tulee. 150JD kuukaudessa eli 5JD päivässä on erittäin pieni raha, mutta kuten viimeisten kymmenen päivän tarkat kuvaukseni tässä blogissa ovat osoittaneet, sillä pystyy juuri ja juuri kustantamaan jonkinlaisen perusruoan. Ruokaa olen ostanut kuitenkin vain 4 dinaarilla, sillä yksi dinaari on kulunut joka päivä lasten taskurahoihin, mikä on varsinkin teini-ikäiselle välttämätöntä kouluruokailua varten (eikä tällaisenaan edes riittävä!), kun taas pienemmät ottavat kotoa eväät mukaan kouluun.

Tilanteen vaikein ongelma on kuitenkin se, ettei kotitaloudessa tarvita ainoastaan ruokaa, vaan myös koko joukko muita välttämättömyyksiä alkaen pesuaineista aina vaatteisiin ja erilaisiin hankintoihin kotiin. Esimerkkinä toimikoot tässä kokeilujaksolla ilmenneet ajankohtaiset tarpeet: Toinen hiusharjoistamme otti lopputilin, ja on suorastaan pelottavaa jäädä vain yhden hiusharjan varaan; mitä jos sekin rikkoutuu, niin millä haromme hiuksemme seuraavana aamuna ulosmenokuntoon? Pitkävartinen sytytin, jonka välttämättä tarvitsen kaasu-uunin sytyttämiseen, sai sekin tarpeekseen, ja nyt tarvitsisin kipeästi uuden. Tiskiharjani on siinä kunnossa, että sillä hädin tuskin kehtaisi viemäreitä puhdistaa. Molempien tyttöjen uusista (halvoista) koulurepuista alkavat kantohihnat revetä eivätkä omat lankani ja neulani ole riittävän vahvat niiden korjaamiseen; pitäisi siis käyttää reput kiiresti suutarilla ennenkuin ne hajoavat kokonaan. Kaikki nämä tarpeet ovat pieniä, noin dinaarin parin juttuja, mutta... jokainen ylimääräisiin menoihin käytetty dinaari on poissa ruokarahastamme, siitä vaivaisesta 4 dinaarista per päivä!

Niinpä seuraava ohjelmanumero on pakostakin tulojen lisääminen tavalla tai toisella. Ensimmäisenä katsastin kiinteiden kulujemme listan (kirjoituksestani  Kukkaro 1 ) ja mietin voisiko siinä säästää jotenkin:

870,70      PAKOLLISET MENOT
- 351,70     Koulumaksu
- 313,30     Vuokra
-  31,00      Sähkö, vesi ja kaasu
-  57,30      Auton huolto
-  36,40      Internet
-  22,50      Puhelin
-  58,50      Bensa ja taksi

Koulumaksulle ja vuokralle en tähän hätään voi mitään, eivätkä ne edes ole oman päätäntävaltani alla, mutta miten on muiden kulujen laita? Sähkön, veden ja kaasun käytössä olemme jo nyt niin säästäväisiä, että tuskin pystyisimme niissä enää mitenkään säästämään; päinvastoin tällaisilla kuluilla on ennemmin tapana nousta vuodesta toiseen. Auton huoltokuluissa ei myöskään voi säästää eikä niitä voi edes etukäteen arvioida, mutta tuo summa on kuluneen vuoden kuukausittainen keskiarvo, joten otan sen lähtökohdaksi.

Jäljelle jäävissä kolmessa kohdassa löysin kuin löysinkin säästämisen varaa! Uusimalla internet- ja puhelinliittymämme varmistin 18 dinaarin säästöt tuleville kuukausille (tässä kuussa säästö upposi liitäntämaksuihin) ja lisäksi entistä paremmat ominaisuudet. Vanha automme on aikamoinen polttoainesyöppö ja se kuluttaa tasan kympin viikossa pelkkiin koulukuljetuksiin ja yhteen mummolareissuun. Yksikin ylimääräinen matka edellyttää lisätankkausta, johon minulla yksinkertaisesti ei ole enää varaa. Niinpä päätän lopettaa kaiken ylimääräisen käymisen missään muualla kuin kerran kuussa Suomi-koulussa, joten lopullisen bensarahan rajoitan 45 dinaariin. Kun tämä raha on kulutettu, niin sitten ei kuljeta enää missään.  

Kaiken kaikkiaan sain noin 31JD:n säästöt aikaan eli dinaarin päivää kohden. Tämän rahan aion käyttää muihin hankintoihin kuin ruokaan, mutta aion tietenkin olla niissäkin yhtä tarkkana ja tiukkana kuin ruoankin suhteen. Valitettavasti rahatilanteeni on edelleen äärimmäisen heikko, ja seuraava ohjelmanumero tuleekin olemaan sen tarkastelu pystyisinkö hankkimaan jollakin keinolla lisää tuloja perheeseemme.

Kolmen päivän kauppakassit

Viimeiset kolme päivää kymmenen päivän ostoskassi-sarjastani:

Torstain ostokset. Yksi ei kuulu joukkoon - arvaa mikä?

Torstaina teini huiteli jälleen kavereidensa kanssa ties missä, joten pääsin helpolla ruoanlaiton suhteen. Pikkutytöille linssikeittoa ja itse pidin paastopäivän vain herkkuja... öhöm siis välipaloja napsien. Aivan parasta, siis oikea jymyjuttu, oli ystävältä lahjaksi saatu Fazerin sininen suklaalevy! Se meni ja katosi kuin muistona tuuleen viidessä minuutissa, hyvä kun kerkesin kuvan avatusta paketista ottaa! Ostoksina tälle päivälle vain munia ja leipää.

Perjantain kunniaksi vihdoin kahvia!

Perjantain mummolapäivän vuoksi oli tilaisuus kuluttaa päivän ruokarahat kahviin. Puolen kilon paketti arabialaista kahvia maksaa tasan 4JD eli juuri ruokarahani verran, mutta pakko sitäkin on joskus saada. Kahvi on viimeinen paheeni ja nautintoni elämässä enkä ainakaan näiltä näkymin aio luopua siitä kokonaan. Meitä on täällä kaksi kahvin juojaa ja olemme rajoittaneet juonnin yhteen kuppiin aamulla ja yhteen päivällä per henkilö. Se on vähän entiseen verrattuna, mutta pitää meidät  suht tyytyväisinä.

Kauppakassin sisältö tänä aamuna.

Eilinen mummolapäivä siirtyikin lopulta tälle päivälle, mikä osoittautui onnenpotkuksi: pääsimme suoraan notkuvaan ruokapöytään peräti kolmen erilaisen liharuoan pariin! Mummo katseli syömistämme sen näköisenä, että varmaankin arvasi meidän eläneen tiukilla viime ajat. Lauantai kun on, niin piti hankkia koulueväät tulevalle viikolle eli jälleen paahtoleipää, margariinia ja makkaraa. Lisäksi pystyin täydentämään maustevarastoa tomaattipyreellä ja sitruunasuolalla.

Tein tälle päivälle suunnitellut tonnikalalla täytetyt paprikat jo eilen päivälliseksi, ja illalla kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse hummusta aiemmin ostamistani kuivatuista kikherneistä - joka paikassa kun pitää yrittää säästää. Hummusta taas käytin tis'ien, eräänlaisen leipämössön, valmistukseen ja lapset olivat hyvillään. Nyt juuri leipäkone taas pakersi uuden tuoreen leivän huomisaamua varten, mutta tietenkin sain jo ennakkomaistiaiset... leipä oli jälleen ihanaa, mutta aina pitää kuitenkin olla jotain valittamista: tänään ostamani (yleensä todella hyvänmakuinen) margariini osoittautui eltaantuneeksi; ilmeisesti kylmäketjusta ei oltu taaskaan huolehdittu, mikä on täällä niin valitettavan yleistä pikkukaupoissa (isoissa marketeissa en ole vastaavaan vielä törmännyt). Boikotointipäätöksestäni huolimatta hain margariinin pikkukaupasta, koska sitä ei muualta löytynyt, mutta sain jälleen todeta, että kannattaisi vain pysyä siinä boikotointipäätöksessä...

Tonnikalalla täytetyt paprikat

Tämä herkkuruoka on todella helppo valmistaa ja edullinen silloin, kun paprika on tarjouksessa. Meillä ainakin kaikki lapset pitävät siitä hyvin paljon, joten uskallan suositella kokeilemaan lapsiperheissä, joissa tavataan muuten nirsoilla kasvisten ja kalan äärellä. Voisipa tämä maistua varmaan lohenkin kanssa, mutta minä en ole sellaista vielä koskaan kokeillut. Resepti on jälleen "virallinen", ja lopussa sitten omat kommenttini soveltamisesta.

Tonnikalalla täytetyt paprikat

4 punaista paprikaa
1/2 ranskanleipää
2 tlk tonnikalaa vedessä (n. 200 g/tlk)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
nippu persiljaa
1 muna
ripaus suolaa ja valkopippuria 
veitsenkärjellinen cayennepippuria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl korppujauhoja
1 rkl kasviöljyä
1 rkl voita tai margariinia
4 rkl kala- tai kasvislientä
1 rkl tomaattipyreetä
rasvaa vuoan voiteluun

1. Halkaise paprikat pituussuunnassa ja poista siemenet ja vaaleat osat. Kuutioi leipä ja laita se likoamaan lämpimään veteen. Valuta tonnikala.
2. Puristele vesi huolellisesti leipäkuutioista ja sekoita ne tonnikalan joukkoon. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Silppua persilja. Sekoita yhteen sipuli, valkosipuli, muna, suola, pippuri, cayenne ja puolet persiljasilpusta. Sekoita tonnikala-leipäseokseen.
3. Säädä uuni 200 asteeseen. Mausta paprikat suolalla ja pippurilla ja täytä tonnikalaseoksella. Sekoita yhteen loppu persiljasilppu, sitruunamehu, korppujauhot, öljy ja voi ja levitä täytteen päälle.
4. Nosta paprikat voideltuun uunivuokaan. Sekoita yhteen kalaliemi ja tomaattipyree ja ripota paprikoille. Peitä foliolla ja kypsennä uunissa 30 minuuttia. Poista folio vuoan päältä ja säädä lämpö 250 asteeseen. Kypsennä vielä 10-15 minuuttia.

Ranskanleivän tilalla voi tietenkin käyttää mitä tahansa vaaleaa leipää, kunhan muistat varmistaa, että leipä todella ehtii pehmetä vedessä. Itse käytän kuivattua paahtoleipää. Leipämössö kannattaa sekoittaa ensin hyvin yhteen tonnikalan kanssa ja vasta sitten lisätä muna-mausteseokseen. Maista ja lisää suolaa maun mukaan, sillä ohjeessa mainittu "ripaus" tuskin riittää. Cayennen sijasta käytän itse chiliä. Paprikoiden puhdistamisessa kannattaa olla varovainen, ettei vahingossa leikkaa kantapäästä koko reunaa pois, vaikka täyte pysyy kyllä hyvin matalienkin reunojen sisällä. Mikäli paprikat eivät pyöreyden vuoksi pysy hyvässä asennossa, leikkaa ohut pala pois niiden selästä. Varo, ettet tee paprikaan reikää, ja jos kuitenkin teit, niin ei hätää, tuki kolo irtileikkaamallasi palalla sisäpuolelta. Paprikan värillä ei ole väliä ;)

Tee paprikan selkään (tai pystypaprikoita täyttäessäsi pohjaan) pieni viilto, jotta se pysyy paremmin pystyssä.

Korppujauhoista, persiljasta ja öljystä saa ihanan rapean pinnan.

Korppujauhojen tilalla käytin kuivattua paahtoleipää jauhettuna, eikä minulla tällä kertaa ollut lisätä siihen kuin persiljaa ja öljyä (ja ripaus suolaa), mutta maku oli silti loistava. Paistamisen aikana valelen paprikoita parikin kertaa kasvisliemellä, jotta ne pysyisivät mehukkaina. Koska minulla ei ollut käyttää foliota, peitin vuoan toisella vuoalla, jonka asetin hieman vinoon, jotta lämpö pääsi reunoilta sisään. Peittäminen on joka tapauksessa välttämätöntä, jotteivät korppujauhot pääsisi palamaan. Tähän tapaan:

Hyvä vaihtoehto foliolle jo ihan turhan jätteen välttämiseksi.

Tarjoilen täytetyt paprikat raikkaan salaatin kanssa, eikä muita lisukkeita (esim. riisiä) todellakaan tarvita, sillä leipäseos on sellaisenaan tarpeeksi täyttävää. Tämä resepti on oivallinen esimerkki siitä kuinka kuivumaan jääneet leivänkannikat voi ja kannattaa käyttää hyödyksi. Minulla on periaatteena, etten koskaan heitä mitään syömäkelpoista pois (paitsi ruokalautasilta), vaan kuivatan tai pakastan aina kaikki tähteet, jopa aivan pikkuruisetkin määrät, tulevaa käyttöä varten.

Maisemia Jordaniassa

Esimakua Jordanian ilmeistä ja ihmeistä, olkaa hyvät:

Kuollut meri. Maailman erikoisin kylpypaikka, johon ei uppoa, vaikka yrittäisi.

Sola muinaiseen kallioon hakattuun ihmeelliseen Petran kaupunkiin.

               Jordaniassa on lukuisia jäänteitä vanhasta maailmasta. Kuvassa roomalainen teatteri muinaisessa Gerasan kaupungissa.

 

Mooseksen lähde, vihreä väriläikkä harmaassa erämaassa.

 

 

Selviytyjiä erämaassa. Jordanian kansallisruoan Mansafin raaka-ainetta.

Jordania karuimmillaan.

Jordania kauneimmillaan.

Jordania vihreimmillään. Keväällä talven sateiden jälkeen luonto herää eloon ja maa on hämmästyttävän vihreä, mitä ei muina vuodenaikoina uskoisi edes mahdolliseksi. Ehdottomasti vuoden parasta aikaa!

Toinen ääripää: oliivipuita lumihangessa. Talvella maa voi peittyä paksuun lumivaippaan, tosin vain lyhyeksi aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Skandinaavinen metsä on ihanteellinen retkipaikka.

Historiaa piilossa. Kallioon hakattu roomalainen apteekki.

Täällä mieli lepää. Luontoa, linnunlaulua, syrjäinen metsätie... eikä ristinsielua mailla halmeilla!

Vihdoin ihmisten ilmoilla! Kukkuloille rakennettua vanhan kaupungin asutusta.

Uudempaa Ammania. Moderneja rakennuksia ja leveitä katuja.

Ammania silmän kantamattomiin.

Hieman toisenlaisia asuinoloja Irbidissä.

Yksi esimerkki varakkeiden palatseista. Kun on varaa, on vain mielikuvitus rajana! Huomaa edustalla laiduntavat kamelit.

Ammanin erikoisin moskeija.

Torielämää.

Vielä viimeinen kuva veden ja vedettömyyden rajalta. Millainen tämä maa olisikaan, jos vain sataisi enemmän? Kein Leben ohne Regen. Ei elämää ilman sadetta.

Ruokaostoksilla jälleen

Viimeisten kolmen päivän aikana on ollut vaikeuksia päättää mitä ostaa, koska niin monta tarviketta alkaa loppua kaapeista enkä voi ostaa kaikkea tarvittavaa kerralla. On täytynyt priorisoida, ja olen jättänyt mm. mausteita ostamatta, vaikka toivon toki, että varat riittäisivät pian niidenkin ostoon, sillä mausteet ovat hyvän ruoan A ja O.

Maanantaina satsasin laatikolliseen paprikaa, 4,5kg maksoi vain 3JD (3,30€). Ostin ne kauppa-autosta, mistä useimmiten saa ison erän edullisempaan hintaan kuin kaupasta. Loput ostokset (punaiset linssit, pakasteherneet ja -maissit sekä salaatin) tein läheisessä pikkukaupassa ja niihin meni paljon enemmän kuin olin ennalta arvioinut, kuten edellisessä kirjoituksessa ehdin jo manata. Valmistin ostamistani kasviksista kastikkeen riisille, mutta se ei kelvannut lapsille. Illemmalla linssikeitto kyllä maistui oikein hyvin, kuten aina!

Maanantain ostokset 6,85JD

Seuraavana päivänä olin hyvin väsynyt sairastavan lapsen takia valvottujen perättäisten öiden vuoksi, joten halusin valmistaa mahdollisimman helppotekoista ruokaa. Lapset saivat lempiruokaansa spagettia ja tonnikalakastiketta. Kunnon hyvitys edellispäivän "pahan ruoan" jälkeen! Nuukasti ostin vain 300g paketin halpaa spagettia ja käytin kastikkeeseen vain yhden purkin tonnikalaa. Kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin saivat vatsansa täyteen ja jäikin vielä! Kaksi purkkia tonnikalaa säästin loppuviikon täytettyjä paprikoita varten, ja sen yhden ylimääräisen purkin teini sai syödä treeniensä jälkeen yksikseen. Käy häntä niin sääliksi, kun tuollainen yli 190-senttinen treenaava jätkä tarvitsisi toki vahvemmat eväät pysyäkseen kunnossa. Hän on saanut kuntosalilta ruokaohjeet, joiden kustannukset olisivat suuremmat kuin meidän koko perheen käytettävissä olevat ruokarahat! Illalla söimme viimeiset neljä kananmunaa (apua!) ja kuvassa näkyvää halpaa pehmeää Domty-juustoa.

Tiistaina ruokaan 3,35JD

Eilisiltana laitoin leipäkoneen jälleen töihin, ja tänään aamulla saimme tuoretta leipää aamiaiseksi. Päivälliseksi oli jälleen tiedossa kasviskastiketta riisin kanssa, mutta tällä kertaa osasin jo varautua protesteihin. Kastike oli toki erilainen kuin toissapäivänä, mutta lasten mielestä "aina samaa ruokaa". Ostin laatikollisen tomaatteja, kaksi nippua persiljaa ja kilon kuivattuja kikherneitä. Kauppa-autossa olisi ollut 10kg säkki porkkanoita tarjouksessa vain 6JD, mutta en tietenkään voinut ostaa, vaikka mieli on tehnyt porkkanoita jo pitkään. Myyjä huomasi kiinnostukseni ja yritti väkisin saada ne porkkanat matkaani. En voinut sanoa hänelle, ettei minulla ole varaa... hän ei olisi uskonut, sillä jokaisella ulkomaalaisella (länsimaalaisella) tässä maassa ON varaa, paitsi minulla. Minä elän kuten paikalliset köyhät, mutta kieltäydyn silti lannistumasta, vaan pää pystyssä vedän projektini läpi ja todistan, että näinkin voi elää ja voida hyvin!

Keskiviikon ruoat 4,30JD

Täällä Jordaniassa köyhien ihmisten pelastus ovat halpa leipä ja halvat kasvikset, joista tomaatti on ehdoton ykkönen! Useimmat ostavat kauppa-autosta laatikon, jossa on 6-9kg tomaattia ja joka maksaa vuoden ympäri vain noin 2-4JD, mutta sesonkiaikaan vain yhden ainoan dinaarin. Nämä tomaatit eivät tavallisesti ole niin laadukkaita kuin mihin eurooppalaisissa marketeissa on totuttu, vaan ne ovat joko ylikypsiä tai vielä raakoja ja joukossa on paljon huonokuntoisia, tautisia ja jopa pilaantuneita yksilöitä. Siitä huolimatta ne ovat pelastus perheille, joilla ei aika ajoin ole vara ostaa mitään muuta syötävää (paitsi tietenkin sitä leipää). Kun mitään muuta ei ole, tomaattia paistetaan pannussa pehmeäksi mössöksi ja sitä syödään rieskamaisen arabialaisen leivän kanssa. Tiedän, että on perheitä, joissa tämä on perusravintoa aamuin, päivin ja illoin, ja joissa jotain muuta tarjoillaan vain, kun sattuu olemaan rahaa.

Laatikkotomaatit ovat hyvin likaisia ja niiden puhdistamiseen ja lajitteluun menee oma aikansa. Ennen pidin sitä ikävänä työnä, mutta nykyisin nautin siitä, koska se tuo "maatilafiilistä" keittiööni ja turvallisen tunteen siitä, että on taas kaapissa ruokaa pitkäksi aikaa. Nyt minulla onkin kilokaupalla paprikaa ja tomaattia jääkaapissa, eikä siinä mielessä huolen häivää! 

Paha päivä ja pahaa ruokaa

Päivä alkoi mennä mönkään jo yöllä, kun lapsi tuli kahden aikaan herättämään ja sanomaan, että oli juuri oksentanut siskonsa sänkyyn. Ei siis edes omaansa, vaan siskonsa sänkyyn! Onneksi sisko oli kuitenkin puhdas, joten siirto oksentelijan sänkyyn, oksentelija vaatteiden vaihtoon, likaiset petivaatteet kylppäriin ja mamma oksentelija kainalossa takaisin sänkyyn ja unten maille. Puoli tuntia myöhemmin yökintää mamman sängyssä ja uusi satsi petivaatteita kylppäriin... Siitä eteenpäin sitten mamma vahtikin koiranunessa jokaista pientä inahdusta, jotta ehtisi ajoissa työntää vatia leuan alle.

Kissa ei oikein tykännyt, siitä koiranunesta nimittäin. Kosti kaatamalla yöpöydällä vesilasin kirjojen päälle! Se tietää, että mamma tykkää kirjoista, kenties jopa enemmän kuin kissoista. Kirjat kun eivät sotke, eivät marise, eivät tiputtele karvoja, eivät kiipeile hyllyillä, eivät kaatele tavaroita eivätkä työnnä nenäänsä jääkaappiin joka kerta, kun sen oven avaa. Lisäksi kirjat ovat älykkäitä.

Aamupäivä meni sitten yön univajetta paikatessa ja vasta iltapäivällä jaksoin laahustautua kauppaan. Ajattelin tekeväni hyvät säästöt ostamalla pitkästä aikaa pienestä lähikaupasta ison supermarketin sijaan, mutta kassalla sain taas purra hampaita yhteen, etten päästellyt muutamia äänekkäitä ärräpäitä. Sellaista kiskontaa! Samalla muistin miksi olin lakannut ostamasta pikkukaupoista: kun hintoja ei missään ole merkittynä, et mitenkään voi tietää mitä mikäkin maksaa. Niinpä päätin jatkaa vastedeskin pikkukauppojen boikotointia, ainakin siihen saakka kunnes olisin tarpeeksi härnäämiskykyisessä mielentilassa mennäkseni valittujen ostosten kanssa kassalle kysymään mitä ne maksavat ja sitten lajittelemaan siinä mitä otan ja mitä en.

Kasviskastike riisille.

Luulin laittaneeni hyvää ruokaa. Se tuoksui hyvältä, maistui hyvältä ja näytti... no jaa, ihan kohtalaiselta. Kutsuin lapset syömään. Ensimmäinen tuli, nyrpisti nenäänsä ja sanoi: "Näyttää pahalta!". Toinen tuli, nyrpisti nenäänsä ja sanoi: "Siinä on sipulia!" Katsoin kolmatta, joka nyrpistelyjen sijasta valui pöydän alle leikkimään kissojen kanssa. Ihmettelin mikä nyt on, kun kastikkeessa on vain paprikaa, herneitä ja maissia, ja kaikista niistä lapset ovat aina pitäneet, mutta nyt kukaan ei suostunut edes maistamaan! Ensimmäinen ei kuulemma syönyt, koska siinä ei ollut lihaa, toinen ei syönyt, koska siinä oli sipulia, ja kolmas ei syönyt, koska kaksi ensimmäistäkään eivät syöneet. Mikä perhe! Riisi ja salaatti tekivät kauppansa, mutta kastike jäi koskemattomaksi. Lausuin uhkauksen, jota ei ollut aikomustakaan pitää, eli etten illalla tekisi mitään muuta ruokaa, vaan tarjoilisin saman syömättä jääneen kastikkeen uudelleen.

Lopulta istuin yksin murheellisena syömässä pahan päivän kastikettani ja mietin mitä olin tehnyt väärin. Lapset haluaisivat syödä kuten joskus ennen vanhaan lasagnea, lihamureketta, pizzaa, jauhelihakastiketta, lohta... eipä heitä voi syyttääkään ja parasta varmaan varautua vielä moniin protesteihin ruokapöydän ääressä...

Ruokaostoksilla

Elämä 4 dinaarin ruokarahalla päivässä on toistaiseksi sujunut hyvin. Apua on ollut siitä, että kaapeissa on edelleen ollut yhtä sun toista aiemmin ostettua, mutta vähitellen kaikki alkaa kulua loppuun, ja minun on todellakin laskettava entistä tarkemmin mitä ostan, jotta saan neljälle perheenjäsenellemme kolme ateriaa päivässä pöytään.

Perjantain ruokaostokset

Perjantai on pyhäpäivä ja silloin tapaamme käydä mummolassa ja tietenkin ruoka-aikaan, mikäli mahdollista! Satsasin siksi ostoksilla tulevan viikon tarpeisiin ja ostin 7,5kg säkin vehnäjauhoja ja kaksi broilerinkoipea, joista ajattelin saada kaksikin ateriaa aikaan. Persilja ja kilon pussi suolaa ovat onneksi halpoja, enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa ensimmäistä kertaa tänä syksynä tarjolla olevia klementiinejä. Raha riitti valitettavasti vain yhteen kappaleeseen per henkilö.

Lauantain eväät

Lauantaina kävimme Suomi-koulussa ja tiesin, että sieltä saavuttuamme kaikilla olisi kova nälkä ja ruoan olisi parasta olla nopeasti valmista. Ostin 300g pussin kaupan halvinta makaronia ja päätin tehdä sille yksinkertaisen tomaattikastikkeen vielä jäljellä olevista tomaateista, paprikasta ja sipulista, ja hyvä kastike tulikin ja makaronikin riitti aivan mainiosti! Enempää rahaa ei ollut käytettävissä tämän päivän aterioihin, koska lauantaisin on ostettava evästarvikkeet tulevaa kouluviikkoa varten: paahtoleipää, margariinia, leikkelettä ja lehtisalaattia. Salaatin oston siirsin toiseen päivään, koska jokunen lehtykäinen kaapissa vielä oli. Eväsleivän väliin ostan aina halvinta leikkelettä (200g maksaa vain 0,75JD), enkä edes halua tietää mitä se pitää sisällään... Lapset haluaisivat joskus juustoa leivän väliin, mutta kovat juustot ovat täällä aivan liian kalliita minun budjetilleni.

Yksi puolen kilon tumma paahtoleipäpaketti maksaa saman verran kuin kuvassa vieressä näkyvät 2kg arabialaista perusleipää, mutta yritän edelleen pitää kiinni periaatteestani, että koulussa on oltava hieman paremmat ja mieluisat eväät. Paahtoleipää ja leikkelettä ei saa muulloin syödä, vaan kaikki on säästettävä kouluun, ja lapset tietävät sen. Suomi-kouluun he saivatkin sitten oikein huippueväät, kun mami osti pillimehut, omenat ja pienet kakunpalat! En ensin aikonut, mutta lopulta en hennonut olla ostamatta, kun aina ennenkin on ostettu ja lapset niin odottivat sitä. Omenat maksoivat enemmän kuin mehut ja kakut yhteensä, eikös olekin epäreilua?

Tämän päivän ostokset

Vain neljä päivää sitten ostetuista munista on enää neljä kappaletta jäljellä, koska niitä on viime päivinä jouduttu syömään joka aamu- ja iltapalalla. Tänä iltana saisimme vaihtelua pöytään, sillä ostin tölkit hummusta ja foulia (kikhernepyreetä ja härkäpapuja). On pitkään tehnyt mieli leipoa, joten ostin pussin kuivahiivaa, ja päätin väsätä leipäkoneella vehnäleivän huomisaamuksi.... njam, vesi tulee kielelle jo nyt! Pääruoaksi valitsin aasialaisen kanakeiton, jonka ainekset tosin kutistaisin pelkkään broileriin ja nuudeleihin mausteiden kera. Löysin kaupasta 500g nuudelipaketin superhalpaan hintaan ja vieläpä sellaisia kuvioituja, joista lapset tykkäävät aivan erityisesti. Käytin keittoon molemmat perjantaina ostamani (ja tietenkin pakastamani) broilerinkoivet, vaikka olin tarkoittanut ne kahdelle eri aterialle. Keittoon ei kuitenkaan tullut juuri muuta, niin oli perusteltua käyttää hieman enemmän lihaa. Laihan keiton seuraksi ostin tuoreen pehmeän leivän, jonka kallista hintaa taas harmittelin suhteessa perusleipään. Perusleipä (pita-tyyppinen) maksaa 0,25JD/kg, mutta tämä kevyt leipänen maksoi 0,30JD, eikä varmasti painanut kuin korkeintaan puoli kiloa! 

Tuore salaatti on yksi tärkeimpiä tekijöitä ruokapöydässämme, joten ostin juuri loppumaan päässeitä kurkkuja runsaan kilon. Nuudelien ja hiivan yllättävän edullisen hinnan vuoksi rahaa jäi hieman ylimääräistä, ja käytin sen klementiineihin, joita kukin sai tällä kertaa kolme kappaletta. Ihmettelen, että nyt ruokarahojen romahdettua puoleen entisestä, pystynkin ostamaan hedelmiä jopa enemmän kuin ennen!

Aika näyttää kuinka tässä tulee vielä käymään, mutta tähän mennessä olen onnistunut yli odotusten! Olen pysynyt budjetissa ja ruokapöydässä on ollut kolme ateriaa päivässä. Vaikka ne ovat olleet yksinkertaisia, niin silti jokainen ruokailija on noussut pöydästä vatsa täynnä ja tyytyväisenä!

Sananen vedestä!

Loputtomiin hanasta virtaava vesi on luksusta. Tämä on yksi läksyistä, jonka olen Jordaniassa saanut oppia. Kunnallinen vesijohto toimittaa vettä kotitalouksien vesitankkeihin vain kerran viikossa, joten vain kerran viikossa vettä voi surutta valuttaa millaisia määriä tahansa, mutta loppuviikko on sitten pärjättävä sillä vedellä, joka on varastoituna talon katolla sijaitsevaan vesitankkiin.

Vesitankkeja lähitalon katolla

Meidän vesipäivämme on sunnuntaisin. Silloin voi pestä monta koneellista pyykkiä ja käydä huoletta suihkussa, kun taas loppuviikosta pitää olla varovainen, ettei vesitankki pääse tyhjenemään. Erilaisista syistä johtuen olemme kokeneet vesitankin tyhjenemisen jo monet monituiset kerrat ja pahimmillaan olemme olleet ilman vettä toista viikkoa. Silloin ei vettä tule hanasta, minkä nyt vielä keittiössä jotenkin kestää, mutta todella ikävää on, kun vettä ei myöskään tule wc-pönttöihin eikä niitä siis voi vetää lainkaan. Uskokaa pois, että muutaman päivän kuluttua sitä alkaa jo ikävöimään suomalaisia ulkohuuseja!

Vesikanisterit sohvan takana

Kokemuksesta viisastuneena olen alkanut varastoimaan vettä kanistereihin ja säilyttämään niitä sohvan takana piilossa, jotta pahan paikan tullen pärjäämme ainakin pari päivää ennenkuin pitää alkaa ostamaan kallista vettä kaupasta. Juomavesi tietenkin on silloin ostettava, mutta se on vain pieni osa päivittäisestä välttämättömästä veden tarpeesta. Kanisteriveden kanssa lotratessa huomaa kuinka yllättävän paljon vettä kuluu esimerkiksi tiskatessa, vaikka olen siihenkin kehittänyt mahdollisimman paljon vettä säästävät systeemit.

Jordania on yksi maailman kolmesta kuivimmasta maasta. Veden kulutus asukasta kohden on 145 kuutiometriä vuodessa, kun kansainvälinen vesiköyhyysraja on 500m3/henkilö/vuosi. Niukat pohjavesivarannot ovat kulumassa loppuun, ja kun nykyisestä veden tuotannosta 54% tulee pohjavedestä, on helppo ymmärtää millainen vesikatastrofi maata on pian koetteleva.

Jo nykyisellään vedestä on joillakin alueilla huutava pula. Erityisesti pienissä kaupungeissa ja kylissä maan pohjoisosissa, joissa väestö on lisääntynyt räjähdysmäisesti syyrialaisten pakolaisten vuoksi, ovat vesivarannot täysin riittämättömät.  On kouluja, joihin ei tule vettä, eivätkä oppilaat voi juoda, vetää wc-pönttöjä eivätkä pestä käsiään. Joissain kouluissa on siirrytty ostamaan paperin sijasta vettä, ja eräskin rehtori sanoi: "If you think a school without paper is bad, try a school without water".

Miten elää päivästä toiseen, kun vesi ei riitä peseytymiseen eikä astioiden ja pyykin pesemiseen? Kunnallinen vesijohtovesi on halpaa, mutta jos sitä ei tule, on vettä ostettava yksityisiltä ja pahimmillaan siihen voi kulua muutenkin köyhän perheen varoista puolet! Tuttavani vieraili perheessä, jossa taaperoikäisen vaippa pursusi tavaraa lähes hajoamispisteessä ja lapsen äiti kertoi vaihtavansa vaipan ainoastaan kerran vuorokaudessa, riippumatta siitä kuinka täynnä se oli, koska ei ollut vara ostaa useampia vaippoja. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän sitten käytä pestäviä kangasvaippoja, äiti vastasi, ettei ole vettä, jolla pestä!

Tuhansien järvien maassa on niin paljon syytä olla kiitollinen! Monet arkiset itsestäänselvyydet, kuten se hanasta hyvällä paineella virtaava kylmä ja lämmin juomakelpoinen vesi, on lukemattomille muille maapallon asukkaille vain kaukainen haave. Ei ole tarpeen tuntea syyllisyyttä siitä, että itsellä on asiat hyvin, mutta kiitollisuus voisi tuoda omaan elämään enemmän iloa ja tyytyväisyyttä, kun ne oman elämän isolta tuntuvat ongelmat eivät sitten tuntuisikaan enää niin isoilta.

Reppu selässä Suomi-kouluun

Lapsilla oli tänään taas kuukauden kohokohta, kun oli suomikoulupäivä. Tavalliseen kouluun on ikävä mennä, mutta Suomi-kouluun ei lapsia ole vielä koskaan tarvinnut pakottaa tai houkutella lähtemään. Koko aamupäivän he kyselevät "koska me lähdetään?" ja seisovat valmiina oven suussa eväät repussa jo kauan ennenkuin äiti on valmiina, ja se on harvinaista se.

Suomi-koulu on ulkosuomalaisille lapsille tarkoitettu koulu, joka auttaa ylläpitämään suomenkielen taitoa ja suomalaista kulttuuria. Meillä täällä Ammanissa on vain vähän suomalaislapsia ja kouluakin vain kerran kuukaudessa, mutta olemme onnellisia edes siitä vähästä.

Lasten opiskellessa vanhemmat voivat kahvitella ja rupatella keskenään. Ylläoleva kuva on viime vuoden itsenäisyyspäivän juhlasta, jolloin lauloimme pitkästä aikaa myös Maamme-laulun. Eiväthän ulkosuomalaislapsemme sitä osanneet, tuskin ovat koskaan kuulleetkaan, mutta me vanhemmat seisoimme ja lauloimme tippa silmässä. Ikävä on kotimaahan, ja samalla melko murheellisena joutuu toteamaan, että kaikesta kielen ja suomalaisten tapojen opetuksesta huolimatta omien lasten juuret kasvavat vääjäämättä jonnekin muualle kuin Suomen kamaraan.

Jäätelökone

Vähän aikaa sitten vietettiin Eid-juhlaa, jonka aikana sukulaisilla on tapana antaa lapsille rahaa, jolla he voivat ostaa itselleen mitä mieli tekee. Meidän pikkutytöt lähtivät tällä kertaa itsekseen ostoksille talomme alakerrassa olevaan lelukauppaan, löivät vähät rahansa yhteen ja toivat mukanaan kotiin tällaisen härvelin:

Ensimmäiset järkytyksessä lausutut sanani olivat: "Tuo ei varmasti toimi, enkä olisi antanut ostaa, jos olisin ollut mukana!" Isompi tyttö vakuutti, että varmasti toimii, kun kerran television mainoksessakin toimii... Joopa joo, eikä siinä auttanut muu kuin ryhtyä lukemaan käyttöohjetta ja toivoa, etteivät lapset joutuisi pettymään kovin pahasti. Heidän koko rahansa meni laitteeseen ja odotukset tietysti korkealla: nyt saa syödä joka päivä ilmaista jäätelöä!

Saatiin vehje kasattua ohjeen mukaan. Metallisylinterin sisään tuli jääpaloja, suolaa ja lämmintä vettä. Ideana oli, että kampea pyörittämällä metallisylinterin jääkylmään ulkopintaan alkaisi jäätyä jäätelöä, joka sitten valuisi kourua pitkin alas kulhoon. Minkäänlaista jäätelöseoksen valmistusohjetta mukana ei ollut, vaan ainoastaan teksti "kaada sylinterin päälle maitoa tai jäätelöjauheen ja juoksevan jogurtin seosta". Siis pelkkää maitoako? Skeptisenä sekoitin maitoon hieman sokeria ja vaniljasokeria ja sitten ryhdyttiin toimeen. Kaadettiin maito sylinterin päälle ja veivattiin kampea määrätyt 5-10 minuuttia. Suureksi hämmästyksekseni laite todellakin toimi! Se teki kuin tekikin jäätelöä ja vieläpä hyvää sellaista!

Sittemmin tytöt ovat veivanneet kampea joka toinen päivä ja valmistaneet itselleen jäätelöä. Kerralla onnistuva määrä on todella píeni, vain kaksi noin yhden desin annosta, mutta se riittää kyllä mainiosti ilahduttamaan lapsia, joille homman suurin riemu onkin lienee itse tekemisessä eikä niinkään jäätelön saamisessa. Valmistusaineena käytämme edelleen pelkkää maitoa pienen sokerilisän kanssa, mutta tarkoitus on resurssien mukaan kokeilla myöhemmin muitakin vaihtoehtoja.

Kuvaa ottaessani kissa kävi vetäisemässä koko vempeleen lattialle, mutta yksikään osa ei särkynyt, joten toivo on korkealla, että laite myös kestää jonkun aikaa käytössä. Ei ollut sittenkään tytöiltä hullumpi päähänpisto käyttää lahjarahansa tähän nerokkaaseen keksintöön!

Keittiössä tänään

Oikeastaan vasta tänään mielessäni realisoitui mitä tarkoittaa elää viidellä dinaarilla päivässä. Yksi kun menee välttämättömiin taskurahoihin, niin ruokakauppaan ja kaikkeen muuhun jää neljä dinaaria. Tänään ostoslistaani kuuluivat:

- munat 30kpl. Niitä on oltava aina ja niitä myös kuluu meillä paljon, koska ne ovat ainoa edullinen ja todella täyttävä ja ravitseva ruoka aamuisin ja iltaisin, kun muuta ei ole. Nyt ilahduin vielä alhaisesta 2 dinaarin hinnasta. Munat myydään aina 30 kappaleen kennoissa, ja jos niitä aikoisi ostaa pienemmän määrän irtomunina, niin hinta olisi kappaletta kohti suurempi ja vain tuurilla saisi kaikki ehjänä kotiin, koska ne annetaan kaupasta mukaan tavallisessa pienessä muovipussissa ilman mitään suojaavaa kennoa.
- härkäpapuja 1 tölkki. Härkäpavut eli foul on maukas arabialainen aamu- tai iltapala, josta meidän lapsemme pitävät hyvin paljon. Päädyin tähän valintaan tänään lähinnä saadakseni eilisestä jääneet persiljan tähteet hyötykäyttöön.
- appelsiineja. Koska kouluviikko päättyi tänään, halusin ilahduttaa kaupassa mukana olleita lapsia ja he saivat valita hedelmätiskiltä mitä hedelmiä ostettaisiin. Niin mukaan lähti neljä appelsiinia, kullekin yksi kappale.
- munakoiso. Loppurahan käytin yhteen munakoisoon, josta voisin tehdä mutabbalia, munakoisopyreetä.

Tämän päivän ruokasaalis 4 dinaarilla.

Kissakin siinä ihmetteli ostoksia ja sai tassunsa kuvaan. Meillä on kaksi kissaa ja ne ovat molemmat aina ensimmäisenä tutkimassa kauppakasseja, vaikka niissä ei koskaan mitään kissaa kiinnostavaa olekaan, tai siis ainakaan minun mielestäni ei kissaa pitäisi kiinnostaa, mutta kenties ne ovat itse eri mieltä. Mistäpä minä niiden aivoituksista tiedän... ainakin ne ovat silmiinpistävän uteliaita otuksia.

Pääruoaksi keittelin tänään okraa tomaattikastikkeessa. Sitä kun on edelleen pakastimessa ja tänään sattui sopivasti teini olemaan kaverin luona kyläilemässä, niin ei tarvinnut kuunnella hänen purnaustaan pahasta ruoasta. Minusta okra on aivan mielettömän hyvää ruokaa, mutta teen sitä todella harvoin, koska on kurja kokata sellaista, josta toiset eivät pidä. Perheen pienin myöskin sitkeästi poimii "pahat kasvikset" pois lautaseltaan, mutta sain houkuteltua hänet nielaisemaan edes yhden pikkuruisen okranpalan. En periaatteesta koskaan pakota lapsia syömään mitään, mutta yritän saada heidät edes maistamaan, jotta he tietäisivät miltä heidän inhokkinsa oikeasti maistuu. Pelkkä näkö ja haju kun ei aina kerro miltä jokin maistuu.

Okrat kiehumassa tomaattikastikkeessa.

Tavallisesti tuohon kuuluisi mukaan jauhelihaa, mutta tein tällä kertaa pelkän kasvisversion, ja tämä kastikehan sitten tarjoillaan riisin kera. Syyrialaiset maustavat bamjen korianterilla, mutta jordanialaiset eivät. Koska olen oppinut näitä arabialaisia ruokia syyrialaissyntyiseltä anopiltani, kuuluisi minunkin okrakastikkeeseeni korianteria, mutta valitettavasti unohdin ostaa sitä kaupassa käydessäni, joten tänään söimme jordanialaista versiota. Suomessa tuoreet yrtit ovat kalliita, mutta täällä perusyrtit persilja, korianteri ja minttu ovat todella halpoja, iso nippu vain n. 0,20€. Niiden käyttöä minun tulisi nyt varmaankin lisätä, koska ne ovat erittäin vitamiinipitoisia ja auttaisivat osaltaan pitämään ruokavaliomme terveellisempänä.

Illemmalla sitten aloin valmistamaan  mutabbalia munakoisosta. Nostettuani pehmeän munakoison uunista jäähtymään, kissa ei voinut taas pitää kuonoaan siitä erossa, vaan nuuhki ja ihmetteli höyryävää kummallisen hajuista möhkälettä matkan päästä luullen sitä kai joksikin eläväksi. Tassullaan se sitä arasti tökki kuin yrittäen saada outoa oliota liikkeelle, mutta lähti sitten kiiruusti käpälämäkeen, kun siirsin "oliota" hieman lähemmäksi.

Kukkaro 2

Edellisessä kukkarokirjoituksessa kerroin kuinka käytössä oleva talousrahani 150JD/kk ei riitä edes ruokakulujen (240JD/kk) kattamiseen. Kuinka tällaisessa tilanteessa voi selviytyä? Kuluneen vuoden aikana perheeni pelastus on ollut se, että olen pystynyt nostamaan omia säästöjäni ja lisäämään näin kuukausittaisen käyttörahan jopa 470 dinaariin. Sekin on vähän, mutta olemme tulleet toimeet.

Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa ja olemme jäämässä kokonaan sen rahan varaan, jonka saamme tilanteestamme vastuussa olevalta henkilöltä. Hän itse ei asu luonamme, mutta vaatii meitä asumaan Jordaniassa. Tässä maassa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, vaan ihmisten on tultava kaikissa elämäntilanteissa omillaan toimeen ja hädässä sukulaiset auttavat toinen toisiaan.

Köyhyydessä on erittäin tärkeää olla nipontarkka rahastaan. Mielenkiintoinen havaintoni on, että mitä varakkaampi ihminen on sitä tarkempi hän yleensä on rahankäytöstään, kun taas köyhät usein surutta kuluttavat vähät varansa miten sattuu. Ilmiön syynkin luulen selvittäneeni oman kokemuksen kautta: kun taskussa on vain yksi ainoa dinaari, on aivan se ja sama vaikka sillä ostaisi pullon Pepsiä, koska se on niin pieni raha, ettei sillä juuri mitään muutakaan saa.

Toimeentulon ABC on a) tarkka laskelma tuloista ja menoista, b) tarkka suunnitelma rahankäytöstä ja c) prosessin vaikein osuus: eläminen suunnitelman mukaan. Omat tuloni ovat hyvin epäsäännölliset, mutta olen laskenut menneiden 12 kuukauden keskiarvon. Menot ovat myös epäsäännölliset, koska koulumaksut ja vuokra maksetaan useammaksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta niistäkin on helppo laskea keskiarvo. Merkitsen aina kaikki tulot ja menot tarkasti ylös, jotta pysyn hyvin kärryillä ja pystyn helposti laskemaan mihin rahat kuluvat ja missä voisi säästää.

Lasken erikseen ns. kiinteät kulut ja ns. käyttörahan. Kiinteiksi kuluiksi lasken kiinteiden kuukausimaksujen (esim. internet) lisäksi sellaiset kulut kuin bensa, jonka keskiarvokulutus on helppo laskea. Kun tuloista vähentää ensin kiinteät kulut, jää jäljelle käyttöraha, jonka itse mielelläni jaan päivärahaksi. On helpompi laatia ostoslista ja pysyä budjetissa, kun tietää paljonko rahaa on käytössä päivää kohti. Tällöin välttyy kiusaukselta kuluttaa rahapäivänä liikaa, minkä seurauksena joutuisi taas kituuttamaan kokonaan ilman rahaa loppuajat ennen seuraavaa rahapäivää.

Pienellä budjetilla eläminen on taitolaji. Erityisesti taitoa tarvitaan siinä, että pystyy säilyttämään hyvän mielen ja kokemaan elämänsä tyydyttäväksi, vaikka rahaa ei paljon olekaan. Vanhempana on vastuu vielä lapsistakin, jotta he kokisivat elämänsä ja lapsuutensa onnelliseksi vähävaraisuudesta huolimatta.

Gazpacho

Terveellisen aamiaisen valmistaminen on haastavaa, kun ruokavarat ovat niukat. Omaa suosikkiani maustamatonta jogurttia tuoreiden hedelmien ja itsetehdyn myslin kanssa en voi valmistaa, mutta olen löytänyt korvaajaksi espanjalaisesta keittiöstä ihanan gazpacho-keiton, joka on edullinen (tässä maailmankolkassa, mutta ei välttämättä Suomessa) ja nopea valmistaa ja riittävän kevyt kulauttaa menemään silloinkin, kun ruoka ei aamulla muuten maistu. Espanjalaiset eivät varmaankaan syö gazpachoa aamiaisella, mutta minusta se on aivan oivallinen aamupala, varsinkin laihduttajalle. Kun korvaa patongin keitetyllä munalla, niin kelpaa karppaajallekin!

Gazpacho
4 pihvitomaattia tai 6 tomaattia tai 1 tlk tomaattimurskaa
1 kurkku
1 paprika
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
nippu persiljaa tai basilikaa tai 1-2 tl kuivattuja yrttejä
2 oksaa tuoretta meiramia tai 1 tl kuivattua
2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
2 dl vettä tai kasvislientä
2 rkl sitruunamehua tai viinietikkaa
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria ja sokeria
pari tippaa tabascoa

Puhdista ja kuutioi kasvikset ja soseuta ne yhdessä muiden aineiden kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Koristele yrteillä ja tarjoa kylmänä krutonkien tai rapean patongin kera.

Ohje on tässä sellaisena kuin olen sen saanut, mutta itse en valmista sitä aivan tuolla tavoin, vaan heitän yhtä annosta varten kulhoon tomaatin tai pari, saman verran kurkkua, pienen palan paprikaa ja sipulia (molempia varovasti, ettei keitosta tule liian väkevää!) sekä muita mausteita ja yrttejä sen mukaan mitä sattuu kotoa löytymään ja soseutan sauvasekoittimella. Vettä en lisää lainkaan, sillä pidän keitosta hieman paksumpana. Valmistukseen menee vain noin 5 minuuttia!

Hyvää, suosittelen kokeilemaan!

Mitä tänään kokkaisi?

Joskus aikoinaan sen päättäminen mitä tänään kokkaisi oli paljon vaikeampaa kuin nykyisin. Koska oli periaatteessa mahdollista kokata mitä tahansa kaikista kymmenistä tutuista ja sadoista vielä kokeilemattomista resepteistä, oli valinnan kriteerinä useimmiten fiilikset: syötiin sitä mitä sattui eniten tekemään mieli, tai oikeammin mitä kokkaajan eli äidin sattui eniten tekemään mieli. Jonkinlaisen systeeminkin kehittelin helpottamaan pääaterioiden valintaa: maanantaisin kokolihaa, tiistaisin kasvisruokaa, keskiviikkoisin kanaa, jne. Meillä syötiin kerran viikossa kalaa, viidesti lihaa ja vain kerran viikossa oli pelkkää kasvisruokaa. Olisin halunnut kahdesti viikossa kasvispäivän, mutta perhe kun purnasi jo siitä yhdestä, niin luovuin ajatuksesta suosiolla.

Nykyisin pääsen suunnittelussa helpommalla, ainakin näennäisesti. En enää käytä reseptejä kuin hyvin harvoin, koska kaapistani ei juuri koskaan löydy tarvittavia aineksia. Joudun improvisoimaan jonkinlaista ruokaa niistä aineksista, joita kaapista sattuu löytymään tai joiden ostamiseen juuri sillä hetkellä sattuu olemaan vara. Tietenkin jokainen ajattelee tekevänsä juuri siten, mutta ainakin omalla kohdallani näen valtavan eron nykyisen ja menneen keittiötyön välillä. Suuri apu on kyllä siitä, että on aikanaan oppinut tekemään monenlaista ruokaa, koska silloin osaa muutaman ruokatarvikkeen nähdessään mielessään kehitellä mitä niistä voisi ruoaksi valmistaa. Ainakin lasten mielestä äidin tekemä ruoka on yleensä hyvää, ja sehän se on pääasia!

Mitä siis tänään kokkaisi? Jääkaapissa on tomaattia ja paprikaa, pakastimessa kaksi kanankoipea, okraa ja hieman kermaa sekä kuivakaapissa munia, riisiä, burgulia, mannaryynejä, maitojauhetta ja lasagnelevyjä. Näiden lisäksi kaapeista löytyy lähinnä vain mausteita eikä ruokarahaakaan ole tälle päivälle käytettävissä kuin 1,20JD. Koska lapsille on tänään ostettava evästarvikkeet koulua varten, en voi ostaa mitään muuta, vaan on pärjättävä noilla mainituilla tarvikkeilla. Okran, burgulin ja lasagnelevyt unohdan saman tien, mutta kanankoivista, tomaatista, paprikasta ja kermasta voisi tehdä kastikkeen riisille ja illaksi sitten mannapuuroa. Wow, kuinka helppoa ja herkullisen kuuloista! Puuro tosin ei täytä meidän isompien vatsaa, joten varmaan pitää niitä muniakin paistaa. Huomenna sitten okrasta ja tomaatista kastike riisille ja illalla voisi tehdä burgulista tabouleh-salaatin. Lapset tosin eivät sitä okraa syö, joten heille on sitten huomenna kiukuttelu- ja paastopäivä...

Kukkaro 1

Vuosi sitten minut ja kolme lastani jätettiin elämään yksin Jordaniassa ja meiltä evättiin mahdollisuus muuttaa muualle. Kaiken muun siihen liittyvän ikävyyden vielä jotenkin kestää ja kääntää lopulta edukseen, mutta on erittäin vaikea keksiä mitään hyvää siinä, että rahasta on jatkuva pula. Paitsi tietenkin se, että oppii a) tulemaan toimeen vähällä rahalla ja b) arvostamaan asioita, joita ennen ei osannut arvostaa.

Haluan tehdä kamppailustani toimeentulon kanssa julkisen ja pohtia avoimesti kuinka tällaisessa tilanteessa voi selviytyä. Tiedän, että Suomessakin asuu paljon köyhiä, joiden on vaikea saada niukat rahat riittämän kuun loppuun saakka. Kenties joku heistä voi saada mietiskelyjeni kautta vinkkejä omaan elämäänsä, ja se olisikin itselleni iso palkinto tämän blogin kirjoittamisesta.

Keräsin yhteen summat, joita tilanteestamme ja toimeentulostamme vastuussa oleva henkilö on viimeisten 12 kuukauden aikana lähettänyt, ja laskin niille kuukausittaisen keskiarvon. Tämän jälkeen tein saman kuluille, joista olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa. Sain aikaan tällaisen laskelman:

1020,40     TULOT

 870,70      PAKOLLISET MENOT
- 351,70     Koulumaksu
- 313,30     Vuokra
-  31,00      Sähkö, vesi ja kaasu
-  57,30      Auton huolto
-  36,40      Internet
-  22,50      Puhelin
-  58,50      Bensa ja taksi

Pakollisten laskujen jälkeen käteen jää siis 149,70. Kaikki nämä summat ovat paikallisessa valuutassa, Jordanian dinaareissa, mutta ne voi hyvin kuvitella euroissa, sillä 1 JD = n. 1,10 €. Kuukaudessa käteen jäävä raha, jolla minun olisi nelihenkinen perheeni elätettävä on siis noin 165€. Katsotaanpa kuinka sillä pärjää tämän maan hintatasossa:

Ruoka
Kokemukseni mukaan pienin summa, jolla pystyy valmistamaan yhdelle ihmisille kolme ateriaa päivässä, on 2JD. Tällä summalla ei pysty ostamaan mitään ylimääräistä, ei esim. hedelmiä, vaan se riittää ainoastaan yksinkertaiseen jordanialaiseen perusruokaan. Nelihenkisen perheen minimiruokakulut ovat siis 8JD/pv, mikä tekee kuukaudessa 240JD.

Muut
Itse asiassa tästä on turha jatkaa, sillä tarkkaavainen lukija varmasti huomasi jo, että pelkät ruokakulut (240) ovat reilusti suuremmat kuin kuukaudessa käteen jäävä talousrahani (150)! Kotona tarvitaan kuitenkin muutakin, esim. pesuaineita. Vaatteitakin pitäisi kasvaville lapsille pystyä silloin tällöin ostamaan. Lapset, varsinkin vanhin teini-ikäinen, tarvitsevat taskurahaa omiin menoihinsa. Koulukirjat, koulupuvut ja muut tarvikkeet on pakko hankkia, oli varaa tai ei. Joskus pitää ostaa lahja jollekulle, tai kotiin tulee vieraita, joille pitäisi tarjota muutakin kuin vettä ja leipää. Äitinä sitä uneksii myös, että lapsilla olisi mahdollisuus elämyksiin, kokemuksiin ja harrastuksiin elämässään. Kuitenkin kaikki maksaa, ihan kaikki, jopa leikkipuistossa käyminen, koska sellaista ei ole siedettävän kävelymatkan päässä. Ja voi kauhistus, jos joku sattuisi sairastumaan ja pitäisi lähteä lääkäriin! 

Yhtälö on siis täysin mahdoton! Seuraavassa kukkarokirjoituksessa kerron lisää selviytymiskeinoistani.