perjantai 16. lokakuuta 2015

Menneen viikon jälkipyykkiä

Edellisissä kirjoituksissa kerroin päivä kerrallaan kuinka yksi viikko elämästäni sujui. Ainoa varsinainen tapahtuma viikon aikana taisi olla tyttöjen siirtyminen omiin huoneisiin, mutta muuten koko viikko meni rahapulaa ja muita ongelmia päivitellessä. Voi, kun olisi pian taas jotain muutakin kerrottavaa!

Seuraava viikko alkoi huomattavasti mukavammissa merkeissä ja sunnuntai-iltana olin pitkästä aikaa oikein hyvällä tuulella. Tuntui hyvältä, kun edes jotkut ongelmista ratkesivat. Aamulla vesi virtasi jälleen normaalisti hanoista. Menin heti kahdeksalta poikani koululle ja tarjosin heille kiven ja kannon alta kasaan haalimiani 500 dinaaria (675€). Sihteeri sanoi ensin, ettei se millään riitä. Suurelta johtajalta sain kuitenkin kaksi viikkoa armonaikaa maksaa toiset 500 dinaaria. Virallinen rekisteröityminen tehtäisiin vasta sitten, mutta poika voisi kuitenkin käydä nyt koulua normaalisti maksamani "käsirahan" turvin.

Saman päivän aikana apumies kävi laittamassa pyykkikoneen kuntoon (siinä oli vain poistoputki tukossa) ja vilkaisi kerrossängyn ruuvia, mutta ei saanut sitä irti. Kävimme uudelleen pankissa kadonneen automaattirahan vuoksi ja tällä kertaa otin itse johdon puhumisessa. Saimme hyvää englanninkielistä palvelua ja ymmärsin nyt miksei pankki voinut auttaa meitä asiassa. Raha on jo palautunut takaisin Saksaan ja sen ohjaaminen takaisin asiakkaalle on sen pankin vastuulla, joka meille pankkikortin on myöntänyt. Perin loogista. Tarkemmin asiaa mietittyäni ei se mitenkään muuten voisi mennäkään. Saksalainen pankki oli neuvonut meitä väärin (ihmeellistä!), ja mieheni pitäisi mennä sinne uudelleen selvittämään asiaa. Onneksi kuitenkin vielä saman päivän iltana huomasimme, että raha oli jo palautunut takaisin prepaid-kortille, eli asia oli nyt siltä osin kunnossa. Onneksi!

Saatoin siis nostaa 150JD. Laitoin heti satasen sivuun koulua varten ja 15 sähkölaskua varten, joten kovin paljon ei lompakkoon jäänyt tuhlattavaksi. Poikaa huoletti, että häntä käytäisiin edelleen luokassa painostamassa rekisteröitymisen vuoksi, mutta sanoin, että mikäli niin kävisi (koska tuossa koulussa yksi käsi ei tiedä mitä toinen tekee), hänen tarvitsisi vain sanoa ko henkilölle, että käy kysymässä sihteeriltä mitä ison johtajan kanssa oli sovittu. Luulin, että asia olisi kunnossa. Kuitenkin tiistaina poikani oli haettu juuri sen samaisen johtajan huoneeseen ja tämä oli kysynyt miksemme ole vielä maksaneet! Siis mitäh? Oliko iso johtaja jo unohtanut mitä juuri pari päivää aiemmin oli sovittu, vai oliko koko juttu ollut pelkkää teatteria, jolla he olivat houkutelleet minut ansaan? "Käsirahan" maksettuani en näet enää pystyisi ottamaan lastani kokonaan pois tuosta koulusta, ja he voisivat nyt kohdella meitä miten sattuu. Pojalle annettiin lasku kotiin, että pitäisi maksaa nyt heti 1000 JD (1350€), koska kuulemma aikaa on kulunut koulun alkamisesta jo niin paljon, ettei 500 enää riittäisi. Viimeisetkin luottamuksen rippeet tuota koulua kohtaan karisivat saman tien. Meille on käynyt ennenkin niin, että jopa ison johtajan (ja useimmiten juuri hänen) sanat ja lupaukset ovat muuttuneet aivan toisiksi vain kävellessämme kerroksesta toiseen. Ihan tosi! Kerran esimerkiksi hän käski meitä noutamaan erään pyytämämme paperin toisesta toimistohuoneesta ja kun sitten nousimme portaat ylös ja saavuimme tuohon toiseen huoneeseen, oli hän ehtinyt jo soittaa sinne ja sanoa, ettei ko paperia saisi meille antaa.

Päätän nyt tämän viikkokertomuksen tähän ja toivon, että pian olisi muunlaisia aiheita kerrottavaksi. Eilen Jordaniassa vietettiin islamilaisen kalenterin uuttavuotta, mutta meillä se ei näkynyt mitenkään muuten kuin, ettei lapsilla ollut koulua. Ei se kyllä näkynyt katukuvassakaan millään tavalla. Elämme nyt vuotta 1437. Ei siis ihme, että olo on joskus hieman takapajuinen... ;)

19 kommenttia:

  1. Olihan tuossa paljon muutakin asiaa kuin itse ajattelet. Elämää lukijalle vieraassa maassa ja kultuurissa. Arjen sujuminen omasta poikkeavassa ympäristössä on minusta ainakin kiinnostavaa luettavaa. En ajattele että tekstit olisivat pelkästään mässäilyä vähäisillä varoilla elämisestä. Vähäiset varat ja niiden riittämään saaminen vain ovat aihe jota ei pysty ohittamaan koska se väkisinkin tulee lähes joka elämän osa-alueelle. Kiinnostavaa onkin siis lukea millaisiin ratkaisuja löytää vieraassa kulttuurissa selviämiseen. Toisaalta tuo vesiongelmakin, Suomessa soitetaan joko vesilaitokselle tai ilmoitetaan taloyhtiön huoltomiehelle jos veden kanssa on ongelmia. Teillä ilmeisesti vesisäiliöt kuuluvat asunnon omistajan / vuokraajan vastuulle.
    Vuosi sitten kirjoitit Kukkaro 1 -kirjoituksen, miltäköhän samanlainen laskelma näyttäisi nyt?
    Aikaisemmin mainitsit että autosi on rikki ja sinulla ei ole varoja korjaukseen. Onko sinulla mitään suunnitelmaa autolle? Olisiko siellä esim. ketään joka olisi kiinnostunut ostamaan auton? Näin kauempaa katsoen tilannetta tuntematta nousee mieleen ajatus että jos autoa ei pysty käyttämään ja näköpiirissä ei ole tilanteeseen korjausta voisi myynti olla jos ei nyt ihan hyvä ratkaisu niin ainakin yksi murhe vähemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentistasi ja paneutumisestasi kirjoituksiini! Olet oikeassa, että vähävaraisuus ulottuu lähes jokaiselle elämän osa-alueelle, ja on vaikea kertoa juuri mistään niin, ettei tulisi samalla tarvetta mainita varojen puuttumisesta. Vesitankit ovat kunkin asukkaan omalla vastuulla. Meidän talossamme jokaista asuntoa kohti on yksi perustankki, mutta meillä on toinenkin tankki, jonka ostimme alussa itse, koska vesi loppui joka viikko kesken.

      Auton myyminen on ollut itselläkin mielessä jo pitkään. Se vain ei ole minun nimissäni, enkä ole toistaiseksi saanut lupaa sen myymiseen. Asiaan liitty monenmoista hankaluutta. Uusi talouslaskelma voisikin olla pian paikallaan. Pelottaa vain ryhtyä laatimaan sitä, koska on paljon helpompaa vain elää päivä kerrallaan luottaen siihen, että asiat jotenkin huomenna järjestyvät, kuin nähdä silmiensä edessä koko laskelma kerralla ja todeta, ettei selviytyminen ole mitenkään mahdollista.

      Poista
  2. Onneksi ne rahat palautuivat. Eivät kai he nyt kuitenkaan voi potkia poikaasi pois koulusta, kun olette maksaneet sen "käsirahan". Kurja juttu, että ei voi luottaa toisen sanaan. Mutta hyvä, että sait pesukoneen kuntoon ja että vesikin juoksee taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä he voivat potkia pois, jos haluavat. Eivät kuitenkaan helposti tee niin, koska haluavat vielä loputkin 3500 dinaaria. He voivat kuitenkin kieltää oppilasta tulemasta kouluun, kunnes on maksettu, koska he luottavat siihen, että vanhemmilla on silloin tuli pyrstön alla hankkia rahat jostain.

      Poista
  3. Blogi alkoi niin positiivisesti...
    Tuskinpa sinua minun "mietelauseeni" kiinnostaa, mutta minua ne ainakin auttavat.
    - Huoli ei tyhjennä huomispäivää sen suruista. Se tyhjentää tämän päivän sen voimista-
    Tsemppiä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän mietelauseista ja keräilen niitä, joten antaa tulla vain!
      Asiat eivät tosiaankaan murehtimalla muuksi muutu. Itse olen elämäni pahimpina aikoina pelastunut Dale Carnegien loistavan kirjan "How to stop worrying and start living" ansiosta, ja kaivoin sen nyt taas esiin, kun tässä yhteydessä muistin.

      Poista
  4. Ei voi olla totta :(. Tämä toisten vaikealla tilanteella rahastaminen ottaa niin päähän! Vaikka täällä usein ihailen ihmisten valtavaa anteliaisuutta, niin valitettavasti näitä häikäilemättömiä ihmisiä näyttää mahtuvan ihan joka maahan ja ikävä todeta, että näyttää vähän siltä, että eniten näitä häikäilemättömiä ihmisiä näyttää meidän esimerkkiemme valossa olevan henkilöiden keskuudessa, joilla on valtaa. Saako poikasi nyt jatkaa lainkaan opintoja? Tuli muuten mieleeni, että Suomessa lukio-opinnot ovat ilmaisia ja etäopiskelu on mahdollista. Jos ei poikasi saa jatkaa tuolla koulussa, olisikohan tällaisesta vaihtoehdosta mitään hyötyä? Voisiko autosta tosiaan saada rahaa tuota koulumaksua varten? Täällä korjauskelpoisista autoista saa myydessä vielä jonkinverran, mutta toki uskon myös, että auton myyminen ulkomaalaisena naisena Jordaniassa ei välttämättä olekaan ihan yksinkertainen juttu. Mukava kuitenkin kuulla, että moni muu asia ratkesi parhain päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion pysyä kiinni siinä mitä koulun kanssa sovin, eli että ensi sunnuntaihin mennessä maksan toiset 500 dinaaria. Sitten he saavat kyllä jättää minut ja poikani hetkeksi rauhaan. Jos koululle ei kelpaa, niin en voi sille sitten mitään, vaan sitten on pakko etsiä uusia ratkaisuja. Tänään poika oli normaalisti koulussa eikä kukaan ollut sanonut mitään. Tilanne on todella stressaava hänellekin.

      Suomalainen etälukio ei voisi olla apu tähän hätään. Lapsellani ei ole riittävää suomen kielen kirjallista taitoa; hän käy nyt englanninkielistä lukiota. Hänellä ei ole peruskoulun päästötodistusta vastaavaa todistusta ja aiempien opintojen hyväksiluku vastaamaan suomalaisia lukiokursseja ei olisi aivan yksinkertaista. Pahimmillaan hän joutuisi aloittamaan lukion alusta tai jopa hankkimaan ennen sitä peruskoulun päästötodistuksen. Sitten pitäisi saada oppikirjat ostettua ja toimitettua tänne ja vielä löydettävä koulu, joka auttaisi kokeiden pitämisessä. Menisi joka tapauksessa ensi syksyyn ja siihen mennessä olemme jo toivottavasti muutenkin pois täältä.

      Hienoa kuitenkin, kun pohdit kanssamme eri vaihtoehtoja!

      Poista
    2. Niin; ajattelinkin, ettei tuosta ajatuksesta varmasti olisi poikasi tilanteessa mitään apua. Tuo tuli vain yhtenä vaihtoehtona meidän kohdallamme mieleen, kun meillähän vanhimman pojan vahvin kieli on suomi ja olen alkanut pelätä, ettei poika ehdi saavuttaa arabian kirjakielessä sellaista tasoa, jolla pärjäisi lukiossa. Nyt kun näyttää siltä, että viihdymme täällä, olen jo alkanut pohdiskella myös lasten jatko-opintovaihtoehtoja. Meillähän myöskään opiskelu ranskaksi/englanniksi ei tulisi kyseeseen eli vaihtoehdot ovat joko arabia tai suomi. Yritä nyt vain pitää pintasi koulun kanssa! Ehkäpä ahneuksissaan tyytyvät pelkästään uhkailemaan eivätkä laita poikaasi koulusta pois.

      Poista
  5. No just, onpa epamielyttavan oloinen koulunjohtaja :( Onneksi monta positiivistakin asiaa on tullut eteen! Mukavaa perjantaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Mukava silmätysten, mutta selän takana ilkeä.

      Mukavaa sunnuntai-iltaa!

      Poista
  6. Onpa ilkeä koulunjohtaja. Mutta onneksi rahat palautuivat ja vesi,ilman niitä on vaikeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan edes jotkut asiat joskus sujuvat. Toivottavasti ei tarvitse tuota johtajaa enää tavata; on näet arvostus mennyt ihan kokonaan. Vaikka ymmärrän, että koulu haluaa rahansa, niin ei heidän silti pitäisi valehdella ja huijata niiden saamiseksi. Riittäisi mielestäni se todistuksen panttaaminen kouluvuoden lopussa.

      Poista
  7. Tekisi mieli käydä sanomassa sille reksille pari valittua sanaa. Ettäs kehtaa!
    Vesi on kyllä niin tärkeää. En tajunnut sitä, ennen kuin meillä meni vedet kahdeksi päiväksi poikki. Alkoi olla toisena päivänä vitsit vähissä. Onneksi teillä on nyt vettä ja pyykkikone toimii!´Toivottavasti saat edes vähän voimia siitä, että me lukijat ajattelemme teitä ja varmasti jokainen meistä toivoo, että ensi kesänä pääsette muuttamaan ja aloittamaan uuden elämän.

    Voisitko joskus kirjoittaa postauksen syyrialaisista pakolaisista siellä Jordaniassa. Paljonko heitä seillä on yms?
    Toinen kysymykseni on, että kuinka paljon ymmärrät ja puhut arabiaa? Entäs lapset puhuvatko he suomea vai mitä kieltä puhutte keskenänne? Meillä kieli on nykyisin englanti, vaikka pojat kyllä puhuvat suomeakin. Eivät täydellisesti, mutta tulevat toimeen.

    Nyt nukumaan. Kello on jo vaikka mitä, mutta onneksi huomenna ei kello soita 6.45!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan paljon voimaa blogin kirjoittamisesta ja lukijoiden kannustavista kommenteista, joten jatkakaa vain, pliis!

      Voin kirjoittaa syyrialaisista pakolaisista, kunhan saan tarpeeksi aineistoa kasaan. Minulla ei ole juurikaan kontaktia heihin. Anoppi on kylläkin Syyriasta kotoisin, joten sitä kautta asia koskettaa meitäkin.

      Osaan arabiaa hyvin vajavaisesti, valitettavasti. Vielä on vuosi aikaa opetella, kun vain saisi riittävästi motivaatiota jostain. Lapseni ovat kolmikielisiä, eli he osaavat suomea, arabiaa ja saksaa (ja tietenkin oppivat lisäksi englantia koulussa). Saksa on minun ja mieheni välinen kieli, ja isoveli on yrittänyt täällä Jordaniassa asuessamme pitää pikkusiskojen kielitaitoa yllä puhumalla heille saksaa. Hehän olivat alle kouluikäisiä tänne muuttaessamme, joten pidän kyllä ihmeenä, että he siitä huolimatta ovat senkin kielen oppineet. Minä puhun lasten kanssa aina suomea ja isä tietenkin aina arabiaa.

      Miksi puhut lastesi kanssa englantia? Tämän kysymyksen haluaisin esittää kaikille niille ulkosuomalaisille, jotka eivät puhu lastensa kanssa suomea.

      Poista
  8. Voi kauhistus miten ne voi siellä käyttäytyä. Kyllä me eletään täällä Euroopassa aika helppoa elämää siihen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, vaikeutensa joka maassa, mutta kyllä minunkin mielestä Euroopassa on keskimäärin paljon helpompi elää kuin täällä. Monet käytännön asiat toimivat siellä paremmin, ja lisäksi pohjoiseurooppalainen mentaliteetti sopii ainakin minulle paremmin.

      Poista
  9. Vaikka vasta vähän aikaa olenkin blogiasi lukenut, huomaan teidän olevan usein ajatuksissani.

    Toivottavasti siellä on ollut hyvä viikko.

    VastaaPoista
  10. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin! Blogissani on sinulle haaste :).

    VastaaPoista