keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Pakko pohtia perjantaina

Nämä kertomukset laahaavat hieman jäljessä, eli nyt on vuorossa viime viikon perjantain tapahtumien kuvaus. Silloin ei tapahtunutkaan mitään erityistä. Siis ei tapahtunut.

Perjantaisin ei ole koulua eikä herätyskelloja tietenkään laiteta soimaan. Kaikki saavat nukkua niin pitkään kuin huvittaa, mikä tytöillä tarkoittaa heräämistä vain hieman myöhemmin kuin kouluaamuina, kun taas teini vetelee hirsiä pitkälle iltapäivään. Itsekin olen aamuntorkku, ja perjantaina nousin vasta puoli kymmenen aikoihin.  

Join ensin aamukahvini kaikessa rauhassa. Ilman sitäkin pääsen kyllä tarvittaessa liikkeelle, mutta sitten olen koko päivän kärttyisä ja kuin kesken unien herätetty. Yhtä paljon kuin tarvitsen kahvia, tarvitsen myös sitä rauhaa, aikaa herätä ennen keskustelua vaativien ihmisten kohtaamista. Haluaisin aina nousta ennen muita (en tarkoita niinkään omia lapsiani, vaan muita aikuisia), jotta saisin nauttia yksin tuon hiljaisen hetkeni, mutta valitettavasti onnistun siinä aamu-unisuuteni vuoksi vain harvoin. Jossain vaiheessa noin tunnin kuluttua nousemisestani kuuluu pääni sisällä yhtäkkiä "bing", herään oikeasti ja olen valmis aloittamaan päivän työt ja keskustelut. Näin ollen voitte varmaan kuvitella kuinka karmeaa on herätä silloin, kun sukulaisia on yökylässä ja ensimmäinen asia, jonka aamulla näen laahustaessani silmät ristissä kohti kahvinkeitintä, on aamunvirkku anoppi pyykkiä viikkaamassa...  
    
Aamupalaksi meillä oli onneksi sitä eilistä riisipuuroa, jonka maitoa lisäämällä ja lämmittämällä sain aivan kuin vasta keitetyksi. En tiedä kuvittelinko vain, mutta minusta se maistui paremmalta kuin edellispäivänä. Teini heräsi samoihin aikoihin, kun riisipuuroa keittelin, ja tarjosin hänelle lautasellista. Ilme kertoi kaiken: et voi äiti olla tosissasi! Hänellä on sama tarve aamun hiljaiseen kahvihetkeen kuin minullakin, mutta joskus minun on vaikea pysytellä sivussa ja antaa hänen rauhassa heräillä. Tänä aamuna kuitenkin tuntui, että taustalla oli muutakin. En voinut olla kyselemättä ja siinä kahvinkeittimen ihanaa porinaa kuunnellessamme hän sitten kertoi ja pudotti pommin.

Yksi pojan kavereista oli eilen kertonut käyneensä koulun toimistolla maksamassa oman rekisteröitymismaksunsa ja samalla kuullut kuinka meistä oli puhuttu siellä. Ellemme sunnuntaina saapuisi maksamaan rekisteröitymismaksua, poikani poistettaisiin koulusta. Ulps! Tiesin, että ennemmin tai myöhemmin näin tulisi käymään, mutta silti se kirpaisi. Lapseni oli aivan maassa, koska hän tiesi, ettei meillä ole rahaa maksaa sitä maksua. Minulla oli vain 300 säästössä (tai siis 290, koska olin torstaiaamuna pihistänyt siitä kympin), ja sekin oli peräisin minun läheisteni meille ruokaa varten lähettämästä avustuksesta. Lapsen isältä emme olleet saaneet vielä mitään koulumaksua varten.

Lupasin pojalle, ettei hänen tarvitsisi murehtia asiaa, vaan hoitaisin sen kuntoon. Aika paljon luvattu, mutta se on minun tehtäväni vanhempana. Päätin miettiä asiaa vasta illalla, sillä se meni yli kaiken sen hetkisen sietokykyni. Kokemus on osoittanut, ettei asioita kannata hoitaa vihastuneessa mielentilassa. Jatkoin siis kotitöiden tekemistä. Siivosin keittiön, latasin pyykkikoneen, kävin parvekkeella kastelemassa kukat. Päivälliseksi keitin riisiä ja tein sen seuraksi sienikastikkeen. Tavallisesti tarjoilen sienikastikkeen pinaattilättyjen ja perunoiden kanssa ja jännitin hieman mitä lapset sanoisivat, kun ensimmäistä kertaa tarjoilin sitä riisin lisäksi. He kuitenkin pitivät siitä ja jopa pienet, jotka omien sanojensa mukaan "inhoavat" sieniä, söivät hyvällä ruokahalulla. Herkkusienet olivat viimeinen tölkki siitä avustuserästä, jonka ystävältäni edellisviikonloppuna sain. 

Illalla haimme kaupasta labanea ja makkarasiivuja. Lapset tekivät niistä itselleen rullaleipiä, mutta itse en voi edes haistaa makkaraa, joten tyydyin pelkkään labaneen. Se ei kyllä haitannut yhtään, sillä pidän labanesta todella paljon. Pidän kaikista maitotuotteista ja voisin elää pelkällä maustamattomalla jogurtilla, johon lisään hedelmiä ja kotitekoista mysliä... njam! Jogurttia onkin oikeasti ikävä. Se on kilohinnaltaan paljon halvempaa kuin labaneh (jogurtti alkaen 1JD/kg, labaneh alkaen 2,5JD/kg), mutta paksun olemuksensa vuoksi labaneh on paljon riittoisampaa ja siksi ostamme sitä emmekä jogurttia.

Riisä ja sienikastiketta.

Labanea ja makkarasiivuja leivän väliin rullattavaksi.

Jääkaappi, jossa... labanea ja makkarasiivuja. 

Illalla papuja likoon seuraavan päivän pääruokaa varten.

Illallisen ja lasten nukkumaan saattamisen jälkeen olikin aika syventyä varsinaiseen ongelmaani. Laskin rahoja ja tutkin tiliä, mutta vaikka kuinka laskin, en saanut niitä lisääntymään. Soitin miehelleni Saksaan ja puhuimme asiasta pitkään. Ilman tulosta. Minun pitäisi vain käydä koululla puhumassa, maksaa se 300JD (vaikka minulla ei edes ollut enää niin paljon eikä yhtään ruokaakaan!) ja saada heidät rekisteröimään poikamme sillä. Eihän se kävisi. Tiesin, ettei koulu suostuisi siihen; monet kerrat oli siellä jo käyty puhumassa enkä minä ainakaan kehtaisi enää mennä. Joskus raja vain tulee vastaan, ja tässä asiassa ymmärrän kyllä kouluakin, etteivät he voi ikuisuuksia odottaa ja joustaa. Kyseessä on sentään yksityinen liikelaitos. 

Hädässä lainasin sitten ystävältä sen verran, että pystyisin nostamaan tililtäni 250JD. Sunnuntaina voisin mennä koululle 500 dinaarin kanssa ja meillekin jäisi peräti 40 ylimääräistä ruokaa varten. Sähkölasku tosin oli juuri tupsahtanut luukusta - tai oikeammin oven raosta -  ja olisi hyvä edes sen karhuosa 15JD maksaa nyt, kun rahaa kerran oli. Pian sähkölaskut nousevat lämmityskulujen takia ja silloin ei kannattaisi enää olla mitään kesän aikaisia karhulaskuja ylimääräisenä riesana. Tilanteemme on nyt kamala, mutta minun laskujeni mukaan se ei tule siitä ainakaan paranemaan talven aikana. Mieheni on keikkahommia tekevä yksityisyrittäjä ja hänellä on monien yksityisyrittäjien tapaan uskomaton luottamus siihen, että huomenna on kaikki paremmin ja firman tulos paranemaan päin. Minulta tuo luottamus on kadonnut aikaa sitten. Näen edessäni vain painajaismaisen viimeisen vuoden täällä Jordaniassa.

Pakosta mietin sitäkin olisiko jokin toinen vaihtoehto nyt parempi. Mitä jos lähtisimme jo nyt pois täältä? Mietin pitkälle yöhön saakka ja pohdin asiaa myös pojan kanssa. En kerro tässä enempää pohdintojen kulusta, mutta lopputuloksena oli joka tapauksessa se, ettei poismuutto nyt olisi parempi vaihtoehto millään muulla kuin taloudellisella mittarilla, eikä välttämättä silläkään. Emme me Suomen kansalaisina voi marssia missään eurooppalaisessa maassa vastaanottokeskukseen ja saada sieltä ilmaista majoitusta ja ylläpitoa. Muutto maasta toiseen ei ole aivan yksinkertainen juttu, kuten jokainen ulkosuomalainen varmasti tietää. Se vaatii aikaa, suunnittelua ja... rahaa. Me suunnittelemme muuttoa ensi kesäksi, ja meidän tilanteessamme se on jo erittäin suuri askel eteenpäin, suoranainen ihme siihen verrattuna, että vielä vuosi takaperin näytti mahdottomalta, että tyttäreni täältä koskaan saisivat minnekään lähteä.


13 kommenttia:

  1. Kovia aikoja elätte ja voin vain arvailla miltä tuntui kun kuulit mitä koulussa oli puhuttu. Onneksi sait rahaa lainattua. Toivon, että koulu- ja muutkin asianne järjestyvät parhainpäin mitä pikimmin.

    Oli mielestäni hienoa kun toisaalla sanoit jotain sinnepäin, että poikasi ajattelee näiden haastavien aikojen opettaneen hänelle sellaista mitä hän muuten ei olisi oppinut. Joskus mitään paljon sen parempaa hyvää puolta ei haasteista löydy vaikka tilannetta miten kääntelisi mielessä! Mutta on mielestäni korvaamattoman arvokasta, että nuori ihminen osaa suhtautua elämään noin filosofisesti. Ja kertoo hurjasti siitä miten hyvä äiti sinä olet.

    Tsemppiä teille! Meillä alkoi tänään yllättäen pitkä viikonloppu. Tuliko teillekin tähän saumaan pikkuloma vai vaihtelevatkohan nämä kuunkierron mukaan menevät juhlapyhät paljonkin maasta toiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi! Ne lämmittivät mieltä kovasti.

      Uuden vuoden aattoa täälläkin vietetään, eli huomenna ei koulua, vaan ihanat kolme päivä vapaata. Lasten tätikin tuli yllättäen viikonlopun viettoon meille, niin on oikeasti vähän vaihtelua arkeen.

      Hauskaa viikonloppua!

      Poista
  2. Jokaisen postauksesi putkahdettua laitan sormet ristiin ja toivon etta niissa nakyisi toivon pilkahdus, joku ihme ja kaanne hieman helpompaan arkeen. Kirjoitin jo aiemminkin etta onneksi teille on nyt muodostunut tuo paamaara vuoden paahan muutosta, joka varmaan helpottaa elamaa. Lahetan teille voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päämäärä tosiaan helpottaa oloa. En luota mitenkään sataprosenttisesti siihen, että asiat tulevat sujumaan, niinkuin nyt suunnitellaan, mutta en missään tapauksessa aio tänne enää jäädä. Rajansa kaikella. Epäilen, ettei minulla tule olemaan kovin paljon iloisempaa postattavaa lähiaikoina, ellen sitten vaihda kokonaan toiseen aihealueeseen. Kyllähän sitä muutakin elämässämme on kuin ainaista rahapulaa, ja jossain vaiheessa innostun varmasti kirjoittamaan taas muustakin.

      Hauskaa viikonloppua sinnekin! Kai teilläkin on nyt ylimääräistä vapaata?

      Poista
  3. Huomenta täältä koti Suomesta. Olen seurannut blogiasi tiiviisti ja henkeä pidätellen lukenut elämästäsi. Kunnioitan sinua että jaksat siellä lastesi kanssa. Voi, kirjoita vaan rahapulastasi niin paljon kuin haluat, sillä itse ajattelen että niin saat ikään kuin "puhuttua" tilanteestasi meille ja kirjoittamalla uskon olosi hieman helpottuvan, olemme tukenasi. Päämääräsi vaihtaa maata ensi vuonna on helpottava. Tietysti ihan joka maassa on omat vaikeutensa. Voimia ja lämpimin ajatuksin, Sessa Helsingistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaminen tuntemattomalle yleisölle on paljon helpompaa kuin puhuminen tutuille ihmisille. Monien mielestä omien raha-asioiden avaaminen julkisesti on ihan hullua, mutta minulla onkin siihen hieman epätavalliset syyt. Blogin lukijakunnan nopea kasvu ja sen antama tuki on yllättänyt minut täysin.

      Kiitos kommentistasi ja terveisiä Helsinkiin! Joko siellä on kylmää ja sateista?

      Poista
  4. Ei sinun tehtäväsi ole ilahduttaa lukijoitasi tai "säästää" heitä pahalta mielteltä. Vapaaehtoisesti me täällä blogissa vierailemme. Tottahan vähän pelolla avaan blogin ja toivan aina että käänne parempaan on tapahtunut. Sinun avautumisesi, kamppailusi ja elämän realiteettien kohtaaminen on avannut silmäni ja opettanut minua paljon. Siitä sinulle kiitos. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin, kun jaksat kommentoida. Se on minulle tärkeää palautetta "työstäni". ;)

      Kyllä minun on hieman lukijoitakin ajateltava, ja mietin pitkään mm. tuon jääkaappikuvan kohdalla, että onko se liian järkyttävä julkaistavaksi. Blogia lukevat myös monet meidät oikeasti tuntevat ihmiset, enkä haluaisi tuottaa kenellekään heistä pahaa mieltä. Tämä on kuitenkin realiteettia, jossa elämme, ja toisaalta kyllä kirjoituksistani toivottavasti paistaa läpi myös se, että vaikeuksista huolimatta me pärjäämme. Joka päivä syömme vatsamme täyteen, vaikka ensin joutuisinkin miettimään, että mistä sitä ruokaa laittaisin.

      Myöskin lämpimin ajatuksin!

      Poista
  5. Olipa toisaalta hyvä, että poikasi ystävä kertoi koululla kuulemastaan keskustelusta, niin osaatte varautua. Elän hengessä mukana, kun menette koululle sunnuntaina ja toivon, että koulu myös ymmärtää tilanteenne ja tulee edes vähän vastaan.

    Maasta toiseen muutto, edes Suomeen palaaminen, ei kyllä ole helppoa. Kun me palasimme Saksasta olin hetken lasten kanssa vanhempieni luona miehen järjestellessä muuttokuormaa Saksassa ja minun etsiessä kotia Suomesta. Tämä oli kaikinpuolin hyvä ratkaisu. Alunperin tarkoituksena oli mennä vain synnyttämään Suomeen, mutta päätimme lopulta jäädä, koska Saksassakin työelämä tuolloin oli aika kovaa ja toisaalta ajattelin, että oma työllistymiseni koulutustani vastaavaan työhön on Suomessa varmempaa.

    Samaa mieltä Leenan kanssa siitä, että meitä lukijoita ei tarvitse yhtään säästellä; niin kauan kuin kirjoittaminen tuntuu itsestäsi hyvältä, voit kirjoittaa ihan mistä vain haluat. Kovasti tsemppiä sunnuntaihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tyypillistä varmaan paluumuutossa dtuo, että äiti menee lasten kanssa edeltä ja isä jää järjestelemään muuttokuormaa. Eri maiden välillä se muuttokuorma saattaa tehdä matkaa monta viikkoakin, joten on oltava jommassa kummassa päässä paikka, jossa lasten kanssa asua sen aikaa, kunnes omat tavarat saapuvat perille. Asunnon saaminen sekin on vaikeaa. Kuka vuokraa asuntonsa vielä ulkomailla oleskelevalle, jota ei voi tavata? Ostaa taas ei voi ajatellakaan, ennenkuin itse on paikan päällä näkemässä mitä on ostamassa. Siksi muutto toiseen maahan, jopa takaisin omaan kotimaahan, on paljon hankalampaa kuin muutto maan sisällä. On oltava jokin paikka, joku tuttu, jonka luokse voi mennä asumaan siksi aikaa, kunnes löytää itselleen oman asunnon. Toimeentulonkaan saaminen yhteiskunnan varoista ei ole aivan itsestäänselvää. On karenssia ja todistusvelvollisuutta tuloista ja omaisuudesta myös ajalta ennen Suomeen paluuta samoin kuin sen yhä ulkomailla oleskelevan perheenjäsenen osalta; ei voi siis laskea esim. sen varaan, että sosiaalitoimisto varmasti auttaisi. Muutto on aina suunniteltava huolellisesti, varsinkin jos taloudessa on lapsia. Lapsettomat toki voivat lähteä reissuun vaikka pelkkä reppu selässä ja peukalo matkaoppaana, mutta lasten hyvinvointi (heille jo muutenkin maailmoja mullistavan) muuton yhteydessä on aina otettava tarkoin huomioon.

      Koulu tuli vähän vastaan, vaan ei riittävästi. Tästä lisää toisessa yhteydessä.
      Tsemppiä sinullekin!

      Poista
    2. Voih; vasta tajusin, että tuo sunnuntai onkin jo mennyt sunnuntai eikä siis tuleva. Toivon todella, että kultaiselta kuulostava poikasi voi edes jotenkin jatkaa opintojaan!!

      Poista
  6. Mainitsit tuolla aikaisemmin suomalaisen kirjaston. Missa tiloissa ja puitteissa se siella toimii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Suomiseuran avustuksella hankittu kirjasto, jossa on useita satoja kirjoja, en osaa tarkemmin arvioida määrää. Kirjasto sijaitsee tällä hetkellä kehitysyhteistyötä tekevän Fidan toimistotiloissa, mutta valitettavasti sille joudutaan etsimään nyt uusi paikka, koska Fida joutuu hallituksen leikkaustoimien vuoksi lopettamaan toimintansa Jordaniassa kokonaan.

      Poista