Talon täydeltä väkeä!

Viimeksi kirjoittaessani valittelin tyhjää ruokakaappia, mutta hyvin niistäkin päivistä lopulta selvittiin. Ateriat valmistin muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta suunnitelman mukaan ja kaikki maistui sekä itselle että lapsille, jopa yksinkertainen freekeh, jonka menekkiä etukäteen epäilin. Itse tehty leipä kuitenkin kruunaa aterian kuin aterian!

Ranskanleipää.

Pitaleivät matkalla uuniin.

Freekeh, paahdettua vehnää.

Viimeisenä päivänä loppuivat jauhot ja sain jälleen konkreettisen muistutuksen siitä kuinka suuri merkitys vehnällä on nälkäisten ihmisten ruokkimisessa. Takana ovat ajat, kun meikäläinenkin yritti karpata! Onneksi sitten saapuivat vieraat, jotka eivät ainoastaan tuoneet vähän rahaa tullessaan, vaan myös jäivät asumaan ja täyttämään ruokakaappiani! Juhlaa on eletty siitä alkaen - nolosti toisten kustannuksella, vaan minkäs sille voi. Ihana oli nähdä taas tällainen näky omalla tiskipöydällä:

Meillä on siis tällä hetkellä viisilapsinen perhe kyläilemässä, ja luonnollisestikin emännän aika on nyt kortilla ja blogikin on joutunut sen vuoksi odottamaan. Pian kuitenkin matkataan taas kohti Ammanin uutta kaunista lentokenttää, hyvästellään ja jäädään odottamaan seuraavaa iloista kohtaamista. Vaikka talon täydeltä väkeä, varsinkin lapsia, on tavallaan raskasta kaiken melun, sotkun ja rauhattomuuden vuoksi, on se kuitenkin niin ihanaa vaihtelua arkeen ja antaa voimia taas niille päiville, kun ketään ei näy eikä kuulu. Tänä aamuna vieraani ovat muualla vierailemassa ja lapset kouluun vietyäni palasin tyhjään kotiin ja havaitsin kuinka nautinnollista tavallinen hiljainen arkeni oikeasti on. Sitä vain ei huomaa, ellei välillä tule muutosta, joka sekoittaa kaiken.