Kaiken viime aikaisen kiireen keskellä olen ehtinyt huokaisemaan kerran jos toisenkin. Mistä aloittaisin kertomisen? Vaikka tämän aamun parkkiriemusta. Harva se aamu lähtiessäni viemään lapsia kouluun, on joku pysäköinyt autonsa omani taakse, enkä pääse minnekään, ennenkuin monen minuutin tuuttailun ja odottamisen jälkeen joku aamuostoksille eksynyt herra suvaitsee saapua siirtämään mobiilinsa pois tieltäni. Rouviakin on, mutta vasta iltapäivällä, kun olen lähdössä hakemaan lapsia koulusta.
Tänään tietäni ei oltu tukittu ainoastaan takaapäin, vaan myös sivusta. Komea GMC vei vierestä lähes kaksi parkkia eikä suonut edes lapsen mentävää koloa oman autoni ovelle. Mikä röyhkimys! Toisellakaan puolella ei ollut häävisti tilaa, mutta pääsin kuin pääsinkin änkeämään sisälle ja kiemurtelemaan omalle kuskin paikalleni. Tietenkin takanakin oli auto parkissa, ja ei muuta kuin tuuttailua ja odottamista taas. Kun sitten pääsin matkaan, keskityin täysin peruuttamiseen vilkkaalle tielle 20-sentin-taktiikalla - ja silloin kuului kräts! Peilini tunkeutui syvälle komean giiemciin kylkeen ja ikuisti siihen mielipiteeni mokomasta pröystäilijästä!
Mitäs minä sitten? No, ajelin muina naisina koululle ja sieltä takaisin samaisen jättiläisen viereen, tosin viisaasti kauas toiselle puolelle parkkeeraten. Mitäpä muutakaan? Kyllä kolmessa vuodessa pitää sen verran maan tavoille oppia, ja olihan se sitä paitsi oma syynsä, kun oli pysäköinyt autonsa kylkeeni kiinni! (Välillä mietin olenko minä enää minä ollenkaan...?)
Toinen huokaus sitten koulun ja vastuun vuoksi. Suomessa ei ainakaan minun aikanani ollut toivoakaan päästä koulusta edes kymmentä minuuttia liian aikaisin, koska koulu kuulemma oli vastuussa oppilaista tarkasti lukujärjestykseen kirjattujen tuntien ajan. Täällä jopa ekaluokkalainen voidaan päästää koulusta kotiin milloin tahansa, eikä kenellekään ilmeisesti tule mieleen, ettei siellä kotona välttämättä ole ketään odottamassa eivätkä kaikki vanhemmat halua lastensa seikkailevan yksin vilkkaassa liikenteessä. Toissapäivänä meidän ekaluokkalaisemme teki vaarallisen kotireissun ensimmäistä kertaa omin päin, koska isosisko ei ollut koulussa mukana, ja kyllä piti peitellä pettymystäni tervehtiessäni pikkukoululaista koti-ovella tuntia ennenkuin olisi ollut määrä lähteä häntä hakemaan! Onneksi matka oli kuitenkin mennyt hyvin!
Sitten meidän muka-ihanat nelijalkaisemme! Minulla on niiden kanssa vakavia erimielisyyksiä siitä missä kissojen kuuluisi syödä eväänsä: minun mielestäni parvekkeella, mutta niiden mielestä olohuoneen tai keittiön matolla. Parveke kelpasi joskus ennenkin aivan hyvin, mutta mitä lie tasa-arvovouhotuksia ne nyt ovat päähänsä saaneet, kun kummatkin protestoivat ja ovat ryhtyneet jopa nälkälakkoon! Ne kerjäävät ruokaa, vien parvekkeelle, ne juoksevat perässä, mutta eivät koskekaan ruokaan, kun se on parvekkeella, mutta käyvät kyllä heti sen kimppuun, jos nostan lautasen sisälle. Aluksi ajattelin, että tarpeeksi nälkäisinä ne kyllä antavat periksi, mutta kyllä se olen ollut minä, joka on joutunut jo monet kerrat antamaan periksi. Toinen katti on vieläpä niin viheliäinen, ettei se suostu syömään kuin matolla, ja minä olen lopen kyllästynyt jatkuvasti siivoamaan ruoantähteitä - verta, rasvaa ja luun kappaleita - matoiltani! Parvekkeella niillä on kynnysmatto, jonka päällä ne voisivat syödä, niin miksi hyvänen aika se ei kelpaa?
Monta kertaa päivässä joudun siivoamaan tämän samaisen kaadetun roskasangon keittiössä, eikä se todellakaan naurata enää yhtään! Samoin vetää kulmat kurttuun tämäkin:
Lapsi unohti avaamattoman tuoreen leipäpussin pöydälle, ja aamulla se löytyi revittynä tuolini alta. Tuntuu, että mitä pidemmälle taistelumme ruokapaikasta jatkuu, sitä hankalammaksi kissat käyvät. Niillä on nälkä, mutta eivät silti suostu syömään! Voisiko joku kissapsykologiasta jotain ymmärtävä valistaa minua mikä niitä oikein vaivaa?
Katsokaas tätä! Oletteko moista ennen nähneet? Jääkaapin ovi pitää vetää nauhalla kiinni, koska kissat osaavat avata sen! Kaikki alkoi siitä, kun jääkaapin tiivisteeseen tuli jotain vikaa, eikä ovi yhtäkkiä pysynyt enää kiinni ilman sidontaa. Sittemmin tiiviste on korjaantunut (aivan itsestään, kuten autokin aina joskus), mutta kissatpa eivät kerran opittua temppua enää unohdakaan. Pitää varmaan ruveta miettimään keittiön kalusteiden uudelleen sijoitusta, vaikka sinänsä tuo taso jääkaapin vieressä on kyllä verraton apu itsellekin.
Kylpyhuoneissa taas olisi korjattavaa vaikka kuinka. Yksi suihku ei toimi ollenkaan, toinen heittää vedet minne sattuu, yksi käsisuihku vuotaa lattialle, samoin keittiön hana ja yksi pytyn kansi on kokonaan irti. Kylpyammeeseen sentään on tähän asti voitu laskea vettä, mutta nyt jo muutaman kerran tytöt ovat paleltuneet sinne, kun kesken kylvyn on vesi mennyt kylmäksi. Suomalaisesta saunasta tuttu tapa kaataa napolla vettä päälleen toimii täällä talvella huonosti, koska kylppäri on kylmä kuin jääkaappi, eikä siellä tarkene ilman runsasta kuumaa kylpyä tai suihkua. Kaasulämmitintä sinne ei saa vetää, koska tila on liian pieni ja sinne voisi pökertyä, ja sähkölämmitintä taas en uskalla märkään tilaan viedä. Vedenlämmitin toimii luullakseni muuten hyvin, mutta toisinaan veden paine on liian alhainen aktivoimaan kaasuliekkiä suureksi, ja silloin vesi ei tietenkään lämpene. Niinpä huokailen täällä kerta toisensa jälkeen näiden meidän kylppäreiden kanssa. Vaihtaisin kaikki kolme milloin vain yhteen lämpimään ja toimivaan!
Viereisessä kuvassa on vedenlämmittimemme. Se on liitetty putkistoon siten, että vesi kulkee suoraan sen läpi, ja siitä menee letku kaasupulloon, joka tietenkin huonolla tuurilla tyhjenee juuri silloin, kun seisot suihkussa shampoot päässä... Kaikista hanoistamme tulee lämmintä vettä ainoastaan silloin, kun lämmitin laitetaan päälle, eikä sitä tietenkään sytytetä esimerkiksi tiskaamista tai käsien pesua varten, vaan ainoastaan suihkua varten. Sytyttäminen on työlästä: toisella kädellä painetaan valkoista nappia ja toisella painellaan tikulla pientä mustaa koloa noin 100-200 kertaa, kunnes syttyy (eikä ole yhtään liioiteltu luku, vaan laskettu on painallukset moneen kertaan!). Suihkun jälkeen on muistettava sammuttaa laite ja sulkea kaasupullo; olisi hyvin vaarallista nukahtaa kaasuhana päällä. Musta väri keskellä olevan kolon ympärillä johtuu palosta, joka syttyi tuohon ensimmäisenä käyttöpäivänä. Olimme juuri muuttaneet ja laite oli vasta asennettu, ja satuin olemaan yksin pikkutyttöjen kanssa kotona, kun isot lieskat alkoivat lyödä laitteesta, ja minä tietenkin panikoin aika lailla, kun palo ei kaasupullon sulkemisesta huolimatta sammunut. Onneksi mitään syttyvää ei ollut lähellä ja pian palo sitten sammui itsestään, kun pitkästä letkusta loppui kaasu, mutta kokemus oli kyllä aika pelottava tällaiselle kaasun käyttöön tottumattomalle.
Auton takia ei tarvitse enää huokailla, sillä se on nyt korjattu ja katsastettu, vaivaiset kuusi kuukautta myöhässä! Nyt en toivottavasti enää jää harva se kerta tien päälle keittävän jäähdyttimen kanssa, vaikka mistäpä sitä täkäläisistä korjaamoista tietää... saattoihan ne tukkia sen siivilän vaikka purukumilla. Kuitenkin lamput palavat, ikkunat avautuvat, pakoputki vetää ja ilmastoinnin termostaattikin kuulemma toimii taas... mahtavaa!
Meni vain piiiiiiiiiiitkästi enemmän euroja korjaukseen kuin olin toivonut. Veronpalautusrahoilla olin haaveillut hankkivani uuden toimivan koneen, jolla voisin huoletta näpytellä tätä blogia ja tehdä kaikkea muutakin kivaa, mutta se nyt jäi tältä erää haaveeksi. Mitäpä tuosta, ei maailma siihen kaadu, eikä näiltä näkymin tämä blogikaan!
Jatkaisin listaa, mutta tässä alkaa kohta itsekin masentua, joten vaihdanpa toiseen aiheeseen: Mistä on syytä olla onnellinen? Minä olen ainakin hurjan onnellinen, ettei minun tarvitse roikkua tikkaissa ilman turvaköysiä ja ansaita leipääni kerrostalojen kiviseiniä pesemällä, kuten tuo ukko tuolla:
Tänään tietäni ei oltu tukittu ainoastaan takaapäin, vaan myös sivusta. Komea GMC vei vierestä lähes kaksi parkkia eikä suonut edes lapsen mentävää koloa oman autoni ovelle. Mikä röyhkimys! Toisellakaan puolella ei ollut häävisti tilaa, mutta pääsin kuin pääsinkin änkeämään sisälle ja kiemurtelemaan omalle kuskin paikalleni. Tietenkin takanakin oli auto parkissa, ja ei muuta kuin tuuttailua ja odottamista taas. Kun sitten pääsin matkaan, keskityin täysin peruuttamiseen vilkkaalle tielle 20-sentin-taktiikalla - ja silloin kuului kräts! Peilini tunkeutui syvälle komean giiemciin kylkeen ja ikuisti siihen mielipiteeni mokomasta pröystäilijästä!
Mitäs minä sitten? No, ajelin muina naisina koululle ja sieltä takaisin samaisen jättiläisen viereen, tosin viisaasti kauas toiselle puolelle parkkeeraten. Mitäpä muutakaan? Kyllä kolmessa vuodessa pitää sen verran maan tavoille oppia, ja olihan se sitä paitsi oma syynsä, kun oli pysäköinyt autonsa kylkeeni kiinni! (Välillä mietin olenko minä enää minä ollenkaan...?)
Toinen huokaus sitten koulun ja vastuun vuoksi. Suomessa ei ainakaan minun aikanani ollut toivoakaan päästä koulusta edes kymmentä minuuttia liian aikaisin, koska koulu kuulemma oli vastuussa oppilaista tarkasti lukujärjestykseen kirjattujen tuntien ajan. Täällä jopa ekaluokkalainen voidaan päästää koulusta kotiin milloin tahansa, eikä kenellekään ilmeisesti tule mieleen, ettei siellä kotona välttämättä ole ketään odottamassa eivätkä kaikki vanhemmat halua lastensa seikkailevan yksin vilkkaassa liikenteessä. Toissapäivänä meidän ekaluokkalaisemme teki vaarallisen kotireissun ensimmäistä kertaa omin päin, koska isosisko ei ollut koulussa mukana, ja kyllä piti peitellä pettymystäni tervehtiessäni pikkukoululaista koti-ovella tuntia ennenkuin olisi ollut määrä lähteä häntä hakemaan! Onneksi matka oli kuitenkin mennyt hyvin!
Sitten meidän muka-ihanat nelijalkaisemme! Minulla on niiden kanssa vakavia erimielisyyksiä siitä missä kissojen kuuluisi syödä eväänsä: minun mielestäni parvekkeella, mutta niiden mielestä olohuoneen tai keittiön matolla. Parveke kelpasi joskus ennenkin aivan hyvin, mutta mitä lie tasa-arvovouhotuksia ne nyt ovat päähänsä saaneet, kun kummatkin protestoivat ja ovat ryhtyneet jopa nälkälakkoon! Ne kerjäävät ruokaa, vien parvekkeelle, ne juoksevat perässä, mutta eivät koskekaan ruokaan, kun se on parvekkeella, mutta käyvät kyllä heti sen kimppuun, jos nostan lautasen sisälle. Aluksi ajattelin, että tarpeeksi nälkäisinä ne kyllä antavat periksi, mutta kyllä se olen ollut minä, joka on joutunut jo monet kerrat antamaan periksi. Toinen katti on vieläpä niin viheliäinen, ettei se suostu syömään kuin matolla, ja minä olen lopen kyllästynyt jatkuvasti siivoamaan ruoantähteitä - verta, rasvaa ja luun kappaleita - matoiltani! Parvekkeella niillä on kynnysmatto, jonka päällä ne voisivat syödä, niin miksi hyvänen aika se ei kelpaa?
Monta kertaa päivässä joudun siivoamaan tämän samaisen kaadetun roskasangon keittiössä, eikä se todellakaan naurata enää yhtään! Samoin vetää kulmat kurttuun tämäkin:
Lapsi unohti avaamattoman tuoreen leipäpussin pöydälle, ja aamulla se löytyi revittynä tuolini alta. Tuntuu, että mitä pidemmälle taistelumme ruokapaikasta jatkuu, sitä hankalammaksi kissat käyvät. Niillä on nälkä, mutta eivät silti suostu syömään! Voisiko joku kissapsykologiasta jotain ymmärtävä valistaa minua mikä niitä oikein vaivaa?
Katsokaas tätä! Oletteko moista ennen nähneet? Jääkaapin ovi pitää vetää nauhalla kiinni, koska kissat osaavat avata sen! Kaikki alkoi siitä, kun jääkaapin tiivisteeseen tuli jotain vikaa, eikä ovi yhtäkkiä pysynyt enää kiinni ilman sidontaa. Sittemmin tiiviste on korjaantunut (aivan itsestään, kuten autokin aina joskus), mutta kissatpa eivät kerran opittua temppua enää unohdakaan. Pitää varmaan ruveta miettimään keittiön kalusteiden uudelleen sijoitusta, vaikka sinänsä tuo taso jääkaapin vieressä on kyllä verraton apu itsellekin.
Kylpyhuoneissa taas olisi korjattavaa vaikka kuinka. Yksi suihku ei toimi ollenkaan, toinen heittää vedet minne sattuu, yksi käsisuihku vuotaa lattialle, samoin keittiön hana ja yksi pytyn kansi on kokonaan irti. Kylpyammeeseen sentään on tähän asti voitu laskea vettä, mutta nyt jo muutaman kerran tytöt ovat paleltuneet sinne, kun kesken kylvyn on vesi mennyt kylmäksi. Suomalaisesta saunasta tuttu tapa kaataa napolla vettä päälleen toimii täällä talvella huonosti, koska kylppäri on kylmä kuin jääkaappi, eikä siellä tarkene ilman runsasta kuumaa kylpyä tai suihkua. Kaasulämmitintä sinne ei saa vetää, koska tila on liian pieni ja sinne voisi pökertyä, ja sähkölämmitintä taas en uskalla märkään tilaan viedä. Vedenlämmitin toimii luullakseni muuten hyvin, mutta toisinaan veden paine on liian alhainen aktivoimaan kaasuliekkiä suureksi, ja silloin vesi ei tietenkään lämpene. Niinpä huokailen täällä kerta toisensa jälkeen näiden meidän kylppäreiden kanssa. Vaihtaisin kaikki kolme milloin vain yhteen lämpimään ja toimivaan!
Auton takia ei tarvitse enää huokailla, sillä se on nyt korjattu ja katsastettu, vaivaiset kuusi kuukautta myöhässä! Nyt en toivottavasti enää jää harva se kerta tien päälle keittävän jäähdyttimen kanssa, vaikka mistäpä sitä täkäläisistä korjaamoista tietää... saattoihan ne tukkia sen siivilän vaikka purukumilla. Kuitenkin lamput palavat, ikkunat avautuvat, pakoputki vetää ja ilmastoinnin termostaattikin kuulemma toimii taas... mahtavaa!
Meni vain piiiiiiiiiiitkästi enemmän euroja korjaukseen kuin olin toivonut. Veronpalautusrahoilla olin haaveillut hankkivani uuden toimivan koneen, jolla voisin huoletta näpytellä tätä blogia ja tehdä kaikkea muutakin kivaa, mutta se nyt jäi tältä erää haaveeksi. Mitäpä tuosta, ei maailma siihen kaadu, eikä näiltä näkymin tämä blogikaan!
Jatkaisin listaa, mutta tässä alkaa kohta itsekin masentua, joten vaihdanpa toiseen aiheeseen: Mistä on syytä olla onnellinen? Minä olen ainakin hurjan onnellinen, ettei minun tarvitse roikkua tikkaissa ilman turvaköysiä ja ansaita leipääni kerrostalojen kiviseiniä pesemällä, kuten tuo ukko tuolla:
Sinulla on kasaantuntu kaikenlaista viime aikoihin, yrita jaksaa! Nuo kissat ovat kylla verrattomia, enpa tosiaan ole kuullut aiemmin niiden kayvan itse jaakaapilla :D Meilla oli ennen Ankarassa samantyylinen vedenlammitin, pari kertaa shampoot paahan jaaneena sita ei ole kylla ikava. Voih ja liikenne, vihaan sita eniten Turkissa, parkkeeramista, röyhkeytta, liian kovia nopeuksia, ajotaitojen puutetta jne. jne.
VastaaPoistaLiikenne on kyllä täälläkin karmivaa, mutta olen jo niin tottunut siihen, että enemmän mulla on vaikeuksia ajamisen kanssa Suomessa, kun siellä pitää noudattaa kaikenlaisia sääntöjä, ettei tule kolaria tai sakkoja... ;)
PoistaMeillä kaikkein pöhköin koira kolmesta on kuitenkin niin nokkela, että osaa avata ovia, varastella ruokaa pöydiltä ja mitä lie muita pöllöyksiä tekeekään. Elämä on osin täytynyt järjestää kyseisen koiran ehdoilla kun ei jaksa tapella koko ajan vastaan. Että jospa kissoillekin löytyisi joku kompromissiruokapaikka? Söisikö ne vaikka keittiön lattialla mikä olisi ehkä helpompi siivota? Säästyisi sulta voimia ja siivoustyötä. Paljon olen kissojen kanssa ollut tekemisissä, meillä on niitäkin ollut, ja oma kokemukseni on se, että kissat tekevät joka tapauksessa mitä lystäävät eli paras vaan tehdä niitten kanssa yhteistyötä :)
VastaaPoistaOnpa harmi, että korjaukset maksoivat niin paljon, ettet saanut konetta uusittua. Ja nuo kylmät kylpyhuoneet ovat tosi kurja juttu - meillä oli vaikeuksia saada kuumaa suihkuvettä Khartumissa ja se oli inhottavaa vaikka ulkona on kuitenkin suhteellisen lämmin. Kylmällä säällä on kuuma suihku tai kylpy enemmän kuin tarpeen!
Lähetän tsemppejä ja toivotan mahdollisimman lämmintä ja hyvää joulunodotusta.
Tunnustan pitäväni koirista paljon enemmän kuin kissoista, ja ihmettelen joskus miksi koiria pidetään yleensä hankalampina kuin kissoja. Koiria voi sentään kouluttaa ja aika usein ne jopa tottelevat, eivätkä ne hypi pöydillä ja hyllyillä. Kissoissa on ihan käsittämätöntä jääräpäisyyttä, vaikka toki nekin osaavat olla todella suloisia ja ihastuttavia aina joskus.
PoistaKeittiön lattia olisi toki helppo siivota, mutta ongelma on siinä, että toinen kissoista kiikuttaa ruokansa AINA matolle. Mun on pakko pitää ainakin yhtä mattoa keittiössä viemäriaukkoa peittämässä, ja tämänhetkinen matto on vaalea ja sellainen kova, joka imee likaa itseensä ja on vaikea pestä. Siis todella epäkäytännöllinen keittiössä, mutta muutakaan ei nyt tällä hetkellä ole. Kun tämä on matto poissa, niin kissa kiikuttaa ruokansa jollekin toiselle matolle, eikä keittiön oven sulkeminenkaan ole helppo ratkaisu, koska siinä ei ole toimivaa kahvaa. Juuri äsken eräs vieras kävi meillä vessassa ja vasta hänen lähdettyään huomasin, että siinä käsienpesualtaan edessä (ei vessassa, vaan eteistilassa) olevalla matolla oli koluttuja luunkappaleita, ja kylläpä taas hävetti! Joskus hermojen mentyä uhkaan hävittää kissat pois, mutta ovathan ne toisaalta niin rakkaita ja hyväksi lapsille, ettei niistä oikein voi luopuakaan. Leo-kolli on myös syntynyt meillä lasten sängyn alla.
Niin, ja lämmintä ja iloista joulua toivotan teillekin sinne Khartumiin!
PoistaOn sinulla kyllä aikamoiset kissat,voi niitä! Että ihan jääkaapinkin avaavat;D yritähän kestää ja toivottavasti muuttavat tapojaan,mutta kissat saattavat kyllä olla aika itsepäisiä.
VastaaPoistaIkävä juttu tuo että koulusta pystyy lähtemään milloin vain,aika käsittämätöntä.Tsemppiä sinulle mitä tulee kylmään kylpyhuoneeseen.Minulla oli tuollainen kaasulämmitys edellisessä kodissa. Tähän 7.kerroksiseen asuintalooni laitettiin pari vuotta sitten aurinkokennot vettä lämmittämään aurinkoisina päivinä,mutta minulla on jotain vikaa putkistossa koska vesi tulee vain kylmänä,Kesällä se ei häiritse mutta nyt talvella kyllä,mutta korjaus taitaa olla iso ja tyyris. Kiva kun jatkat tätä blogiasi:)
Miten hyvänen aika sitten pärjäät, jos vesi tulee vain kylmänä? Jordaniassa on vielä paljon koteja, joissa kylpyvesi pitää lämmittää hellalla kattilassa ja sitten kyykitään vesisaavin edessä ja kaadetaan kupilla vettä päälle. Kyllähän se kesällä menettelee, mutta talvella se on aivan liian kylmää touhua, ellei kylpytilaa voi lämmittää mitenkään. Kuinka muuten teillä toimii lämmitys? Onko keskuslämmitystä ja paljonko lämmitys yleensä maksaa? Täällä omakotitalon lämmittäminen keskuslämmityksen avulla maksaa pari tonnia kuussa!
PoistaOikeastaan en pidä kuumasta vedestä vaan keskilämpöisesta,ihan kylmälläkin-.Käyn kuntosalissa ja siellähän on lämpimät suihkut.Pitäisi kyllä joskus korjauttaa ne putkistoni,on vaan pirun kallis juttu.Siis tuo ongelma on asuntokohtainen ja koskee vain asuntoani.Lämmitys täällä riippuu taloista.Uusissa taloissa voi olla keskuslämmitys ja lämpimät lattiat.Tässä talossa ei ole vaan ilmastointilaitteet kesällä viilentävät ja talvella lämmittävät.,Mutta tänä talvena ei mielestäni ole vielä ollut tarpeeksi kylmää...
PoistaIlmastointilaitteet siis jokaisella oma.
PoistaKovasti tsemppiä sinne! Jos jotakin Algeriassa opin, niin kärsivällisyyttä. Asioiden hoitaminen vei aikansa ja kun ne vihdoin viimein hoidettiin, niin ei aina niin viimeisen päälle. Eli kuulostaa osittain tutulta.
VastaaPoista