Marraskuussa Matti kurkisti kukkaroon

Kuukausi on vaihtunut, ja totean jälleen kuinka hirvittävän nopeasti ja salakavalasti aika kuluu. Pian on joulu, vaihtuu vuosi ja alkaa lasten talviloma, vaikka minusta tuntuu, etten ole vielä päässyt edes alkuun tämän vuoden 2014 kanssa. 

Aikaisemmissa rahakirjoituksissa (Kukkaro 1, Kukkaro 2 ja Kukkarossa kilisee vaan ei kahise) kerroin millaisilla summilla perheeni on kuluneen vuoden aikana keskimäärin elänyt ja miten tilanne on nyt vaikeutunut. Marraskuu oli ensimmäinen kuukausi, jonka aikana en enää turvautunut lainkaan säästöihin, vaan kulutin ainoastaan sen verran kuin tulot sallivat.

Marraskuun tulot 290JD (n. 319€)

Menot 290JD
- 120  ruoka
-   47  muut kulut 
-   45  bensa 
-   30  lasten taskurahat 
-   29  kaasu ja sähkö
-   19  puhelin

Hyvin näyttävät menot sopeutuvan tuloihin, mutta laskelma on tällaisenaan harhaanjohtava, sillä mukana ei ole lainkaan esimerkiksi lämmityskuluja eikä uuden lankapuhelin- ja internetliittymän maksua, samoin kuin ei vuokraa, koulumaksua tai muita isompia kuluja, joita lankeaa myöhemmin maksettavaksi. Vaikka kuinka noita lukuja tiiraan, en keksi niissä enää mitään missä voisin enemmän säästää. Yritin mm. lopettaa saldon ostamisen omaan kännykkääni kokonaan, mutta se osoittautui lopulta aivan mahdottomaksi ajatukseksi. Muissa kuluissa suurimmat menoerät olivat uusi paistinpannu (oli kerta kaikkiaan aivan pakko hankkia), koulutarvikkeet ja muutamat uudet sukkahousut tytöille.

Jordanialaisessa kulttuurissa (joka heijastuu myös lainsäädäntöön) elatusvastuu naisista ja lapsista on aina herrasväen harteilla. Aviomiehen/isän puuttuessa tai ollessa muuten kykenemätön siirtyy elatusvastuu seuraaville miespuolisille sukulaisille, yleensä sedille tai aikuisten naisten ollessa kyseessä heidän veljilleen. Perinteisessä kulttuurissa ei tulisi mieleenkään vaatia naista elättämään itse itsensä (ja lapsensa), vaan ennemminkin se on häneltä jopa kiellettyä. Kulttuurissa, laissa ja islamin säännöissä naisen mahdollinen oma palkkatulo ja esim. peritty omaisuus ovat hänen yksityisomaisuuttaan eikä häntä voida vaatia käyttämään sitä itsensä tai perheensä elättämiseen. Moderneissa perheissä tietenkin ajatusmaailma on muuttunut tai muuttumassa ja monet nuoremman polven naiset kouluttautuvat, käyvät työssä ja osallistuvat perheensä elatukseen.

Ylläolevan sekä muiden tähän tilanteeseen johtaneiden tapahtumien vuoksi vastuu tilanteestamme ei lepää omilla harteillani, eikä minulla edes ole suurempia mahdollisuuksia tilanteen parantamiseksi, vaikka haluaisinkin. Minulla on pieni palkkatyö, josta saan 20JD kuussa, jonka käytän kokonaisuudessaan omiin henkilökohtaisiin tarpeisiini enkä laske sitä mukaan talouskuluihin. Tämän rahan turvin pystyn kerran pari kuukaudessa tapaamaan suomalaisia ystäviäni ja osallistumaan mm. Suomi-koulun toimintaan. Lisäksi minulla on pientä pääomatuloa Suomesta, ja sen käytän pääosin vanhimman lapseni hyväksi. Voin täten turvata hänen kuntosaliharjoittelunsa (joka on hänen ainoa harrastuksensa ja liikuntamuotonsa) ja kohtuulliset syntymäpäivä- ja muut juhlarahat sekä antaa sen verran extraa taskurahaksi, että hän voi koulupäivinä syödä koululla ja joskus viikonloppuisin käydä kavereiden kanssa hampparilla. Näiden jälkeen pääomatulosta jää 30JD käteen ja sillä paikkaan vajaata talouskassaani. Yllä olevassa laskelmassa siis 260 on varsinaista elatustuloa ja 30 tätä omaa pääomatuloani, mutta nämä muut minun ja teinin omat kulut eivät ole mukana laskelmassa, sillä pidän ne talouskuluista erillään. Se vääristää hieman kokonaiskuvaa, joten tässä korjattu laskelma, jossa kaikki on tarkasti mukana (pyöristettyinä summina):

Tulot 380JD (418€)
- 260 perustulo
- 100 oma pääomatuloni
-   20 oma palkkani

Menot 380JD
- 120  ruoka
-   60  lasten taskurahat
-   47  muut kulut
-   45  bensa
-   40  sivuun kuntosalia, synttäreitä, yms. varten
-   29  kaasu ja sähkö
-   20  omat kuluni
-   19  kännykkämaksut

Periaatteessa voisin iskeä vanhimman lapseni kulutukseen, joka on tuloihimme nähden aivan liian suurta, ja kieltää häneltä kuntosalin ja lakata antamasta tasku- ja lahjarahaa, mutta en ole pystynyt sitä tekemään, vaikka monesti olen harkinnut. Nuoruusvuodet ovat kuitenkin nopeasti ohi menevää parasta aikaa elämässä, ja mitä se olisi jos ei koskaan voisi lähteä mukaan, kun kaverit tapaavat ostarilla, tai ei voisi koskaan ostaa pelejä, joita kaikki kaverit online pelaavat? Olen kehoittanut häntä menemään viikonlopputöihin ansaitsemaan itse omat taskurahansa ja jatkan painostamista siihen suuntaan, vaikkei hän ole ajatuksesta lainkaan innostunut, sillä koulu vie voimat eivätkä muutkaan hänen luokallaan vielä käy töissä.

Omalla kohdallani mietin kaikenlaisia keinoja hankkia lisätuloja perheelleni, mutta minkään hyvän ajatuksen toteuttaminen ei onnistu aivan tältä istumalta, vaan vaatii valmisteluja ja/tai pääomaa, mutta toivon edes jonkun ideoista kantavan hedelmää jo ensi vuoden alusta. Lapset alkavat olla jo kovin väsyneitä tähän "ei ole rahaa"-tilanteeseen ja saan välillä kovaa kritiikkiä heidän suunnaltaan, varsinkin pienimmiltä, jotka eivät syitä ja tilannetta ymmärrä.

Huomenna 3.12 on veronpalautuspäivä ja minäkin pääsen tästä juhlasta osalliseksi, hipheihurraa! Saan vihdoin auton korjattua ja katsastettua (mikä olisi pitänyt hoitaa jo kesäkuussa, sniif) ja toivottavasti myös uuden läppärin hankittua, kun tämä vanha alkaa jo hajota käsiin. Niin hyvin kuin Jordaniassa viihdynkin, en voisi elää täällä ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä. Ne ovat henkireikäni nro 1.