Kolmen päivän kauppakassit

Viimeiset kolme päivää kymmenen päivän ostoskassi-sarjastani:

Torstain ostokset. Yksi ei kuulu joukkoon - arvaa mikä?

Torstaina teini huiteli jälleen kavereidensa kanssa ties missä, joten pääsin helpolla ruoanlaiton suhteen. Pikkutytöille linssikeittoa ja itse pidin paastopäivän vain herkkuja... öhöm siis välipaloja napsien. Aivan parasta, siis oikea jymyjuttu, oli ystävältä lahjaksi saatu Fazerin sininen suklaalevy! Se meni ja katosi kuin muistona tuuleen viidessä minuutissa, hyvä kun kerkesin kuvan avatusta paketista ottaa! Ostoksina tälle päivälle vain munia ja leipää.

Perjantain kunniaksi vihdoin kahvia!

Perjantain mummolapäivän vuoksi oli tilaisuus kuluttaa päivän ruokarahat kahviin. Puolen kilon paketti arabialaista kahvia maksaa tasan 4JD eli juuri ruokarahani verran, mutta pakko sitäkin on joskus saada. Kahvi on viimeinen paheeni ja nautintoni elämässä enkä ainakaan näiltä näkymin aio luopua siitä kokonaan. Meitä on täällä kaksi kahvin juojaa ja olemme rajoittaneet juonnin yhteen kuppiin aamulla ja yhteen päivällä per henkilö. Se on vähän entiseen verrattuna, mutta pitää meidät  suht tyytyväisinä.

Kauppakassin sisältö tänä aamuna.

Eilinen mummolapäivä siirtyikin lopulta tälle päivälle, mikä osoittautui onnenpotkuksi: pääsimme suoraan notkuvaan ruokapöytään peräti kolmen erilaisen liharuoan pariin! Mummo katseli syömistämme sen näköisenä, että varmaankin arvasi meidän eläneen tiukilla viime ajat. Lauantai kun on, niin piti hankkia koulueväät tulevalle viikolle eli jälleen paahtoleipää, margariinia ja makkaraa. Lisäksi pystyin täydentämään maustevarastoa tomaattipyreellä ja sitruunasuolalla.

Tein tälle päivälle suunnitellut tonnikalalla täytetyt paprikat jo eilen päivälliseksi, ja illalla kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä itse hummusta aiemmin ostamistani kuivatuista kikherneistä - joka paikassa kun pitää yrittää säästää. Hummusta taas käytin tis'ien, eräänlaisen leipämössön, valmistukseen ja lapset olivat hyvillään. Nyt juuri leipäkone taas pakersi uuden tuoreen leivän huomisaamua varten, mutta tietenkin sain jo ennakkomaistiaiset... leipä oli jälleen ihanaa, mutta aina pitää kuitenkin olla jotain valittamista: tänään ostamani (yleensä todella hyvänmakuinen) margariini osoittautui eltaantuneeksi; ilmeisesti kylmäketjusta ei oltu taaskaan huolehdittu, mikä on täällä niin valitettavan yleistä pikkukaupoissa (isoissa marketeissa en ole vastaavaan vielä törmännyt). Boikotointipäätöksestäni huolimatta hain margariinin pikkukaupasta, koska sitä ei muualta löytynyt, mutta sain jälleen todeta, että kannattaisi vain pysyä siinä boikotointipäätöksessä...

Tonnikalalla täytetyt paprikat

Tämä herkkuruoka on todella helppo valmistaa ja edullinen silloin, kun paprika on tarjouksessa. Meillä ainakin kaikki lapset pitävät siitä hyvin paljon, joten uskallan suositella kokeilemaan lapsiperheissä, joissa tavataan muuten nirsoilla kasvisten ja kalan äärellä. Voisipa tämä maistua varmaan lohenkin kanssa, mutta minä en ole sellaista vielä koskaan kokeillut. Resepti on jälleen "virallinen", ja lopussa sitten omat kommenttini soveltamisesta.

Tonnikalalla täytetyt paprikat

4 punaista paprikaa
1/2 ranskanleipää
2 tlk tonnikalaa vedessä (n. 200 g/tlk)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
nippu persiljaa
1 muna
ripaus suolaa ja valkopippuria 
veitsenkärjellinen cayennepippuria
2 rkl sitruunamehua
2 rkl korppujauhoja
1 rkl kasviöljyä
1 rkl voita tai margariinia
4 rkl kala- tai kasvislientä
1 rkl tomaattipyreetä
rasvaa vuoan voiteluun

1. Halkaise paprikat pituussuunnassa ja poista siemenet ja vaaleat osat. Kuutioi leipä ja laita se likoamaan lämpimään veteen. Valuta tonnikala.
2. Puristele vesi huolellisesti leipäkuutioista ja sekoita ne tonnikalan joukkoon. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Silppua persilja. Sekoita yhteen sipuli, valkosipuli, muna, suola, pippuri, cayenne ja puolet persiljasilpusta. Sekoita tonnikala-leipäseokseen.
3. Säädä uuni 200 asteeseen. Mausta paprikat suolalla ja pippurilla ja täytä tonnikalaseoksella. Sekoita yhteen loppu persiljasilppu, sitruunamehu, korppujauhot, öljy ja voi ja levitä täytteen päälle.
4. Nosta paprikat voideltuun uunivuokaan. Sekoita yhteen kalaliemi ja tomaattipyree ja ripota paprikoille. Peitä foliolla ja kypsennä uunissa 30 minuuttia. Poista folio vuoan päältä ja säädä lämpö 250 asteeseen. Kypsennä vielä 10-15 minuuttia.

Ranskanleivän tilalla voi tietenkin käyttää mitä tahansa vaaleaa leipää, kunhan muistat varmistaa, että leipä todella ehtii pehmetä vedessä. Itse käytän kuivattua paahtoleipää. Leipämössö kannattaa sekoittaa ensin hyvin yhteen tonnikalan kanssa ja vasta sitten lisätä muna-mausteseokseen. Maista ja lisää suolaa maun mukaan, sillä ohjeessa mainittu "ripaus" tuskin riittää. Cayennen sijasta käytän itse chiliä. Paprikoiden puhdistamisessa kannattaa olla varovainen, ettei vahingossa leikkaa kantapäästä koko reunaa pois, vaikka täyte pysyy kyllä hyvin matalienkin reunojen sisällä. Mikäli paprikat eivät pyöreyden vuoksi pysy hyvässä asennossa, leikkaa ohut pala pois niiden selästä. Varo, ettet tee paprikaan reikää, ja jos kuitenkin teit, niin ei hätää, tuki kolo irtileikkaamallasi palalla sisäpuolelta. Paprikan värillä ei ole väliä ;)

Tee paprikan selkään (tai pystypaprikoita täyttäessäsi pohjaan) pieni viilto, jotta se pysyy paremmin pystyssä.

Korppujauhoista, persiljasta ja öljystä saa ihanan rapean pinnan.

Korppujauhojen tilalla käytin kuivattua paahtoleipää jauhettuna, eikä minulla tällä kertaa ollut lisätä siihen kuin persiljaa ja öljyä (ja ripaus suolaa), mutta maku oli silti loistava. Paistamisen aikana valelen paprikoita parikin kertaa kasvisliemellä, jotta ne pysyisivät mehukkaina. Koska minulla ei ollut käyttää foliota, peitin vuoan toisella vuoalla, jonka asetin hieman vinoon, jotta lämpö pääsi reunoilta sisään. Peittäminen on joka tapauksessa välttämätöntä, jotteivät korppujauhot pääsisi palamaan. Tähän tapaan:

Hyvä vaihtoehto foliolle jo ihan turhan jätteen välttämiseksi.

Tarjoilen täytetyt paprikat raikkaan salaatin kanssa, eikä muita lisukkeita (esim. riisiä) todellakaan tarvita, sillä leipäseos on sellaisenaan tarpeeksi täyttävää. Tämä resepti on oivallinen esimerkki siitä kuinka kuivumaan jääneet leivänkannikat voi ja kannattaa käyttää hyödyksi. Minulla on periaatteena, etten koskaan heitä mitään syömäkelpoista pois (paitsi ruokalautasilta), vaan kuivatan tai pakastan aina kaikki tähteet, jopa aivan pikkuruisetkin määrät, tulevaa käyttöä varten.

Maisemia Jordaniassa

Esimakua Jordanian ilmeistä ja ihmeistä, olkaa hyvät:

Kuollut meri. Maailman erikoisin kylpypaikka, johon ei uppoa, vaikka yrittäisi.

Sola muinaiseen kallioon hakattuun ihmeelliseen Petran kaupunkiin.

               Jordaniassa on lukuisia jäänteitä vanhasta maailmasta. Kuvassa roomalainen teatteri muinaisessa Gerasan kaupungissa.

 

Mooseksen lähde, vihreä väriläikkä harmaassa erämaassa.

 

 

Selviytyjiä erämaassa. Jordanian kansallisruoan Mansafin raaka-ainetta.

Jordania karuimmillaan.

Jordania kauneimmillaan.

Jordania vihreimmillään. Keväällä talven sateiden jälkeen luonto herää eloon ja maa on hämmästyttävän vihreä, mitä ei muina vuodenaikoina uskoisi edes mahdolliseksi. Ehdottomasti vuoden parasta aikaa!

Toinen ääripää: oliivipuita lumihangessa. Talvella maa voi peittyä paksuun lumivaippaan, tosin vain lyhyeksi aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Skandinaavinen metsä on ihanteellinen retkipaikka.

Historiaa piilossa. Kallioon hakattu roomalainen apteekki.

Täällä mieli lepää. Luontoa, linnunlaulua, syrjäinen metsätie... eikä ristinsielua mailla halmeilla!

Vihdoin ihmisten ilmoilla! Kukkuloille rakennettua vanhan kaupungin asutusta.

Uudempaa Ammania. Moderneja rakennuksia ja leveitä katuja.

Ammania silmän kantamattomiin.

Hieman toisenlaisia asuinoloja Irbidissä.

Yksi esimerkki varakkeiden palatseista. Kun on varaa, on vain mielikuvitus rajana! Huomaa edustalla laiduntavat kamelit.

Ammanin erikoisin moskeija.

Torielämää.

Vielä viimeinen kuva veden ja vedettömyyden rajalta. Millainen tämä maa olisikaan, jos vain sataisi enemmän? Kein Leben ohne Regen. Ei elämää ilman sadetta.

Ruokaostoksilla jälleen

Viimeisten kolmen päivän aikana on ollut vaikeuksia päättää mitä ostaa, koska niin monta tarviketta alkaa loppua kaapeista enkä voi ostaa kaikkea tarvittavaa kerralla. On täytynyt priorisoida, ja olen jättänyt mm. mausteita ostamatta, vaikka toivon toki, että varat riittäisivät pian niidenkin ostoon, sillä mausteet ovat hyvän ruoan A ja O.

Maanantaina satsasin laatikolliseen paprikaa, 4,5kg maksoi vain 3JD (3,30€). Ostin ne kauppa-autosta, mistä useimmiten saa ison erän edullisempaan hintaan kuin kaupasta. Loput ostokset (punaiset linssit, pakasteherneet ja -maissit sekä salaatin) tein läheisessä pikkukaupassa ja niihin meni paljon enemmän kuin olin ennalta arvioinut, kuten edellisessä kirjoituksessa ehdin jo manata. Valmistin ostamistani kasviksista kastikkeen riisille, mutta se ei kelvannut lapsille. Illemmalla linssikeitto kyllä maistui oikein hyvin, kuten aina!

Maanantain ostokset 6,85JD

Seuraavana päivänä olin hyvin väsynyt sairastavan lapsen takia valvottujen perättäisten öiden vuoksi, joten halusin valmistaa mahdollisimman helppotekoista ruokaa. Lapset saivat lempiruokaansa spagettia ja tonnikalakastiketta. Kunnon hyvitys edellispäivän "pahan ruoan" jälkeen! Nuukasti ostin vain 300g paketin halpaa spagettia ja käytin kastikkeeseen vain yhden purkin tonnikalaa. Kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin saivat vatsansa täyteen ja jäikin vielä! Kaksi purkkia tonnikalaa säästin loppuviikon täytettyjä paprikoita varten, ja sen yhden ylimääräisen purkin teini sai syödä treeniensä jälkeen yksikseen. Käy häntä niin sääliksi, kun tuollainen yli 190-senttinen treenaava jätkä tarvitsisi toki vahvemmat eväät pysyäkseen kunnossa. Hän on saanut kuntosalilta ruokaohjeet, joiden kustannukset olisivat suuremmat kuin meidän koko perheen käytettävissä olevat ruokarahat! Illalla söimme viimeiset neljä kananmunaa (apua!) ja kuvassa näkyvää halpaa pehmeää Domty-juustoa.

Tiistaina ruokaan 3,35JD

Eilisiltana laitoin leipäkoneen jälleen töihin, ja tänään aamulla saimme tuoretta leipää aamiaiseksi. Päivälliseksi oli jälleen tiedossa kasviskastiketta riisin kanssa, mutta tällä kertaa osasin jo varautua protesteihin. Kastike oli toki erilainen kuin toissapäivänä, mutta lasten mielestä "aina samaa ruokaa". Ostin laatikollisen tomaatteja, kaksi nippua persiljaa ja kilon kuivattuja kikherneitä. Kauppa-autossa olisi ollut 10kg säkki porkkanoita tarjouksessa vain 6JD, mutta en tietenkään voinut ostaa, vaikka mieli on tehnyt porkkanoita jo pitkään. Myyjä huomasi kiinnostukseni ja yritti väkisin saada ne porkkanat matkaani. En voinut sanoa hänelle, ettei minulla ole varaa... hän ei olisi uskonut, sillä jokaisella ulkomaalaisella (länsimaalaisella) tässä maassa ON varaa, paitsi minulla. Minä elän kuten paikalliset köyhät, mutta kieltäydyn silti lannistumasta, vaan pää pystyssä vedän projektini läpi ja todistan, että näinkin voi elää ja voida hyvin!

Keskiviikon ruoat 4,30JD

Täällä Jordaniassa köyhien ihmisten pelastus ovat halpa leipä ja halvat kasvikset, joista tomaatti on ehdoton ykkönen! Useimmat ostavat kauppa-autosta laatikon, jossa on 6-9kg tomaattia ja joka maksaa vuoden ympäri vain noin 2-4JD, mutta sesonkiaikaan vain yhden ainoan dinaarin. Nämä tomaatit eivät tavallisesti ole niin laadukkaita kuin mihin eurooppalaisissa marketeissa on totuttu, vaan ne ovat joko ylikypsiä tai vielä raakoja ja joukossa on paljon huonokuntoisia, tautisia ja jopa pilaantuneita yksilöitä. Siitä huolimatta ne ovat pelastus perheille, joilla ei aika ajoin ole vara ostaa mitään muuta syötävää (paitsi tietenkin sitä leipää). Kun mitään muuta ei ole, tomaattia paistetaan pannussa pehmeäksi mössöksi ja sitä syödään rieskamaisen arabialaisen leivän kanssa. Tiedän, että on perheitä, joissa tämä on perusravintoa aamuin, päivin ja illoin, ja joissa jotain muuta tarjoillaan vain, kun sattuu olemaan rahaa.

Laatikkotomaatit ovat hyvin likaisia ja niiden puhdistamiseen ja lajitteluun menee oma aikansa. Ennen pidin sitä ikävänä työnä, mutta nykyisin nautin siitä, koska se tuo "maatilafiilistä" keittiööni ja turvallisen tunteen siitä, että on taas kaapissa ruokaa pitkäksi aikaa. Nyt minulla onkin kilokaupalla paprikaa ja tomaattia jääkaapissa, eikä siinä mielessä huolen häivää! 

Paha päivä ja pahaa ruokaa

Päivä alkoi mennä mönkään jo yöllä, kun lapsi tuli kahden aikaan herättämään ja sanomaan, että oli juuri oksentanut siskonsa sänkyyn. Ei siis edes omaansa, vaan siskonsa sänkyyn! Onneksi sisko oli kuitenkin puhdas, joten siirto oksentelijan sänkyyn, oksentelija vaatteiden vaihtoon, likaiset petivaatteet kylppäriin ja mamma oksentelija kainalossa takaisin sänkyyn ja unten maille. Puoli tuntia myöhemmin yökintää mamman sängyssä ja uusi satsi petivaatteita kylppäriin... Siitä eteenpäin sitten mamma vahtikin koiranunessa jokaista pientä inahdusta, jotta ehtisi ajoissa työntää vatia leuan alle.

Kissa ei oikein tykännyt, siitä koiranunesta nimittäin. Kosti kaatamalla yöpöydällä vesilasin kirjojen päälle! Se tietää, että mamma tykkää kirjoista, kenties jopa enemmän kuin kissoista. Kirjat kun eivät sotke, eivät marise, eivät tiputtele karvoja, eivät kiipeile hyllyillä, eivät kaatele tavaroita eivätkä työnnä nenäänsä jääkaappiin joka kerta, kun sen oven avaa. Lisäksi kirjat ovat älykkäitä.

Aamupäivä meni sitten yön univajetta paikatessa ja vasta iltapäivällä jaksoin laahustautua kauppaan. Ajattelin tekeväni hyvät säästöt ostamalla pitkästä aikaa pienestä lähikaupasta ison supermarketin sijaan, mutta kassalla sain taas purra hampaita yhteen, etten päästellyt muutamia äänekkäitä ärräpäitä. Sellaista kiskontaa! Samalla muistin miksi olin lakannut ostamasta pikkukaupoista: kun hintoja ei missään ole merkittynä, et mitenkään voi tietää mitä mikäkin maksaa. Niinpä päätin jatkaa vastedeskin pikkukauppojen boikotointia, ainakin siihen saakka kunnes olisin tarpeeksi härnäämiskykyisessä mielentilassa mennäkseni valittujen ostosten kanssa kassalle kysymään mitä ne maksavat ja sitten lajittelemaan siinä mitä otan ja mitä en.

Kasviskastike riisille.

Luulin laittaneeni hyvää ruokaa. Se tuoksui hyvältä, maistui hyvältä ja näytti... no jaa, ihan kohtalaiselta. Kutsuin lapset syömään. Ensimmäinen tuli, nyrpisti nenäänsä ja sanoi: "Näyttää pahalta!". Toinen tuli, nyrpisti nenäänsä ja sanoi: "Siinä on sipulia!" Katsoin kolmatta, joka nyrpistelyjen sijasta valui pöydän alle leikkimään kissojen kanssa. Ihmettelin mikä nyt on, kun kastikkeessa on vain paprikaa, herneitä ja maissia, ja kaikista niistä lapset ovat aina pitäneet, mutta nyt kukaan ei suostunut edes maistamaan! Ensimmäinen ei kuulemma syönyt, koska siinä ei ollut lihaa, toinen ei syönyt, koska siinä oli sipulia, ja kolmas ei syönyt, koska kaksi ensimmäistäkään eivät syöneet. Mikä perhe! Riisi ja salaatti tekivät kauppansa, mutta kastike jäi koskemattomaksi. Lausuin uhkauksen, jota ei ollut aikomustakaan pitää, eli etten illalla tekisi mitään muuta ruokaa, vaan tarjoilisin saman syömättä jääneen kastikkeen uudelleen.

Lopulta istuin yksin murheellisena syömässä pahan päivän kastikettani ja mietin mitä olin tehnyt väärin. Lapset haluaisivat syödä kuten joskus ennen vanhaan lasagnea, lihamureketta, pizzaa, jauhelihakastiketta, lohta... eipä heitä voi syyttääkään ja parasta varmaan varautua vielä moniin protesteihin ruokapöydän ääressä...

Ruokaostoksilla

Elämä 4 dinaarin ruokarahalla päivässä on toistaiseksi sujunut hyvin. Apua on ollut siitä, että kaapeissa on edelleen ollut yhtä sun toista aiemmin ostettua, mutta vähitellen kaikki alkaa kulua loppuun, ja minun on todellakin laskettava entistä tarkemmin mitä ostan, jotta saan neljälle perheenjäsenellemme kolme ateriaa päivässä pöytään.

Perjantain ruokaostokset

Perjantai on pyhäpäivä ja silloin tapaamme käydä mummolassa ja tietenkin ruoka-aikaan, mikäli mahdollista! Satsasin siksi ostoksilla tulevan viikon tarpeisiin ja ostin 7,5kg säkin vehnäjauhoja ja kaksi broilerinkoipea, joista ajattelin saada kaksikin ateriaa aikaan. Persilja ja kilon pussi suolaa ovat onneksi halpoja, enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa ensimmäistä kertaa tänä syksynä tarjolla olevia klementiinejä. Raha riitti valitettavasti vain yhteen kappaleeseen per henkilö.

Lauantain eväät

Lauantaina kävimme Suomi-koulussa ja tiesin, että sieltä saavuttuamme kaikilla olisi kova nälkä ja ruoan olisi parasta olla nopeasti valmista. Ostin 300g pussin kaupan halvinta makaronia ja päätin tehdä sille yksinkertaisen tomaattikastikkeen vielä jäljellä olevista tomaateista, paprikasta ja sipulista, ja hyvä kastike tulikin ja makaronikin riitti aivan mainiosti! Enempää rahaa ei ollut käytettävissä tämän päivän aterioihin, koska lauantaisin on ostettava evästarvikkeet tulevaa kouluviikkoa varten: paahtoleipää, margariinia, leikkelettä ja lehtisalaattia. Salaatin oston siirsin toiseen päivään, koska jokunen lehtykäinen kaapissa vielä oli. Eväsleivän väliin ostan aina halvinta leikkelettä (200g maksaa vain 0,75JD), enkä edes halua tietää mitä se pitää sisällään... Lapset haluaisivat joskus juustoa leivän väliin, mutta kovat juustot ovat täällä aivan liian kalliita minun budjetilleni.

Yksi puolen kilon tumma paahtoleipäpaketti maksaa saman verran kuin kuvassa vieressä näkyvät 2kg arabialaista perusleipää, mutta yritän edelleen pitää kiinni periaatteestani, että koulussa on oltava hieman paremmat ja mieluisat eväät. Paahtoleipää ja leikkelettä ei saa muulloin syödä, vaan kaikki on säästettävä kouluun, ja lapset tietävät sen. Suomi-kouluun he saivatkin sitten oikein huippueväät, kun mami osti pillimehut, omenat ja pienet kakunpalat! En ensin aikonut, mutta lopulta en hennonut olla ostamatta, kun aina ennenkin on ostettu ja lapset niin odottivat sitä. Omenat maksoivat enemmän kuin mehut ja kakut yhteensä, eikös olekin epäreilua?

Tämän päivän ostokset

Vain neljä päivää sitten ostetuista munista on enää neljä kappaletta jäljellä, koska niitä on viime päivinä jouduttu syömään joka aamu- ja iltapalalla. Tänä iltana saisimme vaihtelua pöytään, sillä ostin tölkit hummusta ja foulia (kikhernepyreetä ja härkäpapuja). On pitkään tehnyt mieli leipoa, joten ostin pussin kuivahiivaa, ja päätin väsätä leipäkoneella vehnäleivän huomisaamuksi.... njam, vesi tulee kielelle jo nyt! Pääruoaksi valitsin aasialaisen kanakeiton, jonka ainekset tosin kutistaisin pelkkään broileriin ja nuudeleihin mausteiden kera. Löysin kaupasta 500g nuudelipaketin superhalpaan hintaan ja vieläpä sellaisia kuvioituja, joista lapset tykkäävät aivan erityisesti. Käytin keittoon molemmat perjantaina ostamani (ja tietenkin pakastamani) broilerinkoivet, vaikka olin tarkoittanut ne kahdelle eri aterialle. Keittoon ei kuitenkaan tullut juuri muuta, niin oli perusteltua käyttää hieman enemmän lihaa. Laihan keiton seuraksi ostin tuoreen pehmeän leivän, jonka kallista hintaa taas harmittelin suhteessa perusleipään. Perusleipä (pita-tyyppinen) maksaa 0,25JD/kg, mutta tämä kevyt leipänen maksoi 0,30JD, eikä varmasti painanut kuin korkeintaan puoli kiloa! 

Tuore salaatti on yksi tärkeimpiä tekijöitä ruokapöydässämme, joten ostin juuri loppumaan päässeitä kurkkuja runsaan kilon. Nuudelien ja hiivan yllättävän edullisen hinnan vuoksi rahaa jäi hieman ylimääräistä, ja käytin sen klementiineihin, joita kukin sai tällä kertaa kolme kappaletta. Ihmettelen, että nyt ruokarahojen romahdettua puoleen entisestä, pystynkin ostamaan hedelmiä jopa enemmän kuin ennen!

Aika näyttää kuinka tässä tulee vielä käymään, mutta tähän mennessä olen onnistunut yli odotusten! Olen pysynyt budjetissa ja ruokapöydässä on ollut kolme ateriaa päivässä. Vaikka ne ovat olleet yksinkertaisia, niin silti jokainen ruokailija on noussut pöydästä vatsa täynnä ja tyytyväisenä!

Sananen vedestä!

Loputtomiin hanasta virtaava vesi on luksusta. Tämä on yksi läksyistä, jonka olen Jordaniassa saanut oppia. Kunnallinen vesijohto toimittaa vettä kotitalouksien vesitankkeihin vain kerran viikossa, joten vain kerran viikossa vettä voi surutta valuttaa millaisia määriä tahansa, mutta loppuviikko on sitten pärjättävä sillä vedellä, joka on varastoituna talon katolla sijaitsevaan vesitankkiin.

Vesitankkeja lähitalon katolla

Meidän vesipäivämme on sunnuntaisin. Silloin voi pestä monta koneellista pyykkiä ja käydä huoletta suihkussa, kun taas loppuviikosta pitää olla varovainen, ettei vesitankki pääse tyhjenemään. Erilaisista syistä johtuen olemme kokeneet vesitankin tyhjenemisen jo monet monituiset kerrat ja pahimmillaan olemme olleet ilman vettä toista viikkoa. Silloin ei vettä tule hanasta, minkä nyt vielä keittiössä jotenkin kestää, mutta todella ikävää on, kun vettä ei myöskään tule wc-pönttöihin eikä niitä siis voi vetää lainkaan. Uskokaa pois, että muutaman päivän kuluttua sitä alkaa jo ikävöimään suomalaisia ulkohuuseja!

Vesikanisterit sohvan takana

Kokemuksesta viisastuneena olen alkanut varastoimaan vettä kanistereihin ja säilyttämään niitä sohvan takana piilossa, jotta pahan paikan tullen pärjäämme ainakin pari päivää ennenkuin pitää alkaa ostamaan kallista vettä kaupasta. Juomavesi tietenkin on silloin ostettava, mutta se on vain pieni osa päivittäisestä välttämättömästä veden tarpeesta. Kanisteriveden kanssa lotratessa huomaa kuinka yllättävän paljon vettä kuluu esimerkiksi tiskatessa, vaikka olen siihenkin kehittänyt mahdollisimman paljon vettä säästävät systeemit.

Jordania on yksi maailman kolmesta kuivimmasta maasta. Veden kulutus asukasta kohden on 145 kuutiometriä vuodessa, kun kansainvälinen vesiköyhyysraja on 500m3/henkilö/vuosi. Niukat pohjavesivarannot ovat kulumassa loppuun, ja kun nykyisestä veden tuotannosta 54% tulee pohjavedestä, on helppo ymmärtää millainen vesikatastrofi maata on pian koetteleva.

Jo nykyisellään vedestä on joillakin alueilla huutava pula. Erityisesti pienissä kaupungeissa ja kylissä maan pohjoisosissa, joissa väestö on lisääntynyt räjähdysmäisesti syyrialaisten pakolaisten vuoksi, ovat vesivarannot täysin riittämättömät.  On kouluja, joihin ei tule vettä, eivätkä oppilaat voi juoda, vetää wc-pönttöjä eivätkä pestä käsiään. Joissain kouluissa on siirrytty ostamaan paperin sijasta vettä, ja eräskin rehtori sanoi: "If you think a school without paper is bad, try a school without water".

Miten elää päivästä toiseen, kun vesi ei riitä peseytymiseen eikä astioiden ja pyykin pesemiseen? Kunnallinen vesijohtovesi on halpaa, mutta jos sitä ei tule, on vettä ostettava yksityisiltä ja pahimmillaan siihen voi kulua muutenkin köyhän perheen varoista puolet! Tuttavani vieraili perheessä, jossa taaperoikäisen vaippa pursusi tavaraa lähes hajoamispisteessä ja lapsen äiti kertoi vaihtavansa vaipan ainoastaan kerran vuorokaudessa, riippumatta siitä kuinka täynnä se oli, koska ei ollut vara ostaa useampia vaippoja. Kun häneltä kysyttiin, miksei hän sitten käytä pestäviä kangasvaippoja, äiti vastasi, ettei ole vettä, jolla pestä!

Tuhansien järvien maassa on niin paljon syytä olla kiitollinen! Monet arkiset itsestäänselvyydet, kuten se hanasta hyvällä paineella virtaava kylmä ja lämmin juomakelpoinen vesi, on lukemattomille muille maapallon asukkaille vain kaukainen haave. Ei ole tarpeen tuntea syyllisyyttä siitä, että itsellä on asiat hyvin, mutta kiitollisuus voisi tuoda omaan elämään enemmän iloa ja tyytyväisyyttä, kun ne oman elämän isolta tuntuvat ongelmat eivät sitten tuntuisikaan enää niin isoilta.