torstai 23. lokakuuta 2014

Ruokaostoksilla jälleen

Viimeisten kolmen päivän aikana on ollut vaikeuksia päättää mitä ostaa, koska niin monta tarviketta alkaa loppua kaapeista enkä voi ostaa kaikkea tarvittavaa kerralla. On täytynyt priorisoida, ja olen jättänyt mm. mausteita ostamatta, vaikka toivon toki, että varat riittäisivät pian niidenkin ostoon, sillä mausteet ovat hyvän ruoan A ja O.

Maanantaina satsasin laatikolliseen paprikaa, 4,5kg maksoi vain 3JD (3,30€). Ostin ne kauppa-autosta, mistä useimmiten saa ison erän edullisempaan hintaan kuin kaupasta. Loput ostokset (punaiset linssit, pakasteherneet ja -maissit sekä salaatin) tein läheisessä pikkukaupassa ja niihin meni paljon enemmän kuin olin ennalta arvioinut, kuten edellisessä kirjoituksessa ehdin jo manata. Valmistin ostamistani kasviksista kastikkeen riisille, mutta se ei kelvannut lapsille. Illemmalla linssikeitto kyllä maistui oikein hyvin, kuten aina!

Maanantain ostokset 6,85JD
Seuraavana päivänä olin hyvin väsynyt sairastavan lapsen takia valvottujen perättäisten öiden vuoksi, joten halusin valmistaa mahdollisimman helppotekoista ruokaa. Lapset saivat lempiruokaansa spagettia ja tonnikalakastiketta. Kunnon hyvitys edellispäivän "pahan ruoan" jälkeen! Nuukasti ostin vain 300g paketin halpaa spagettia ja käytin kastikkeeseen vain yhden purkin tonnikalaa. Kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin saivat vatsansa täyteen ja jäikin vielä! Kaksi purkkia tonnikalaa säästin loppuviikon täytettyjä paprikoita varten, ja sen yhden ylimääräisen purkin teini sai syödä treeniensä jälkeen yksikseen. Käy häntä niin sääliksi, kun tuollainen yli 190-senttinen treenaava jätkä tarvitsisi toki vahvemmat eväät pysyäkseen kunnossa. Hän on saanut kuntosalilta ruokaohjeet, joiden kustannukset olisivat suuremmat kuin meidän koko perheen käytettävissä olevat ruokarahat! Illalla söimme viimeiset neljä kananmunaa (apua!) ja kuvassa näkyvää halpaa pehmeää Domty-juustoa.

Tiistaina ruokaan 3,35JD
Eilisiltana laitoin leipäkoneen jälleen töihin, ja tänään aamulla saimme tuoretta leipää aamiaiseksi. Päivälliseksi oli jälleen tiedossa kasviskastiketta riisin kanssa, mutta tällä kertaa osasin jo varautua protesteihin. Kastike oli toki erilainen kuin toissapäivänä, mutta lasten mielestä "aina samaa ruokaa". Ostin laatikollisen tomaatteja, kaksi nippua persiljaa ja kilon kuivattuja kikherneitä. Kauppa-autossa olisi ollut 10kg säkki porkkanoita tarjouksessa vain 6JD, mutta en tietenkään voinut ostaa, vaikka mieli on tehnyt porkkanoita jo pitkään. Myyjä huomasi kiinnostukseni ja yritti väkisin saada ne porkkanat matkaani. En voinut sanoa hänelle, ettei minulla ole varaa... hän ei olisi uskonut, sillä jokaisella ulkomaalaisella (länsimaalaisella) tässä maassa ON varaa, paitsi minulla. Minä elän kuten paikalliset köyhät, mutta kieltäydyn silti lannistumasta, vaan pää pystyssä vedän projektini läpi ja todistan, että näinkin voi elää ja voida hyvin!

Keskiviikon ruoat 4,30JD



Täällä Jordaniassa köyhien ihmisten pelastus ovat halpa leipä ja halvat kasvikset, joista tomaatti on ehdoton ykkönen! Useimmat ostavat kauppa-autosta laatikon, jossa on 6-9kg tomaattia ja joka maksaa vuoden ympäri vain noin 2-4JD, mutta sesonkiaikaan vain yhden ainoan dinaarin. Nämä tomaatit eivät tavallisesti ole niin laadukkaita kuin mihin eurooppalaisissa marketeissa on totuttu, vaan ne ovat joko ylikypsiä tai vielä raakoja ja joukossa on paljon huonokuntoisia, tautisia ja jopa pilaantuneita yksilöitä. Siitä huolimatta ne ovat pelastus perheille, joilla ei aika ajoin ole vara ostaa mitään muuta syötävää (paitsi tietenkin sitä leipää). Kun mitään muuta ei ole, tomaattia paistetaan pannussa pehmeäksi mössöksi ja sitä syödään rieskamaisen arabialaisen leivän kanssa. Tiedän, että on perheitä, joissa tämä on perusravintoa aamuin, päivin ja illoin, ja joissa jotain muuta tarjoillaan vain, kun sattuu olemaan rahaa.

Laatikkotomaatit ovat hyvin likaisia ja niiden puhdistamiseen ja lajitteluun menee oma aikansa. Ennen pidin sitä ikävänä työnä, mutta nykyisin nautin siitä, koska se tuo "maatilafiilistä" keittiööni ja turvallisen tunteen siitä, että on taas kaapissa ruokaa pitkäksi aikaa. Nyt minulla onkin kilokaupalla paprikaa ja tomaattia jääkaapissa, eikä siinä mielessä huolen häivää! 


6 kommenttia:

  1. Blogisi on kyllä tosiaan ajatuksia (ja kysymyksiä?????) herättävä. Tilanteenne tuntuu todella hurjalta, mutta tapasi käsitellä asiaa on kyllä kunnioitettava. Antaa kyllä perspektiiviä omaan arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivonkin juuri, että blogini herättäisi toivoa sen lukijoissa ;) Elämä on juuri sellaista kuin miltä kantilta sitä itse katselee. Olen kokenut pahempaakin kuin tämä nykyinen tilanteeni (ei taloudellisesti) ja oppinut ennen kaikkea sen, ettei mikään elämäntilanne ole pysyvä, ja tärkeintä on ottaa jokaisesta ajasta ja hetkestä paras mahdollinen irti. Vastauksia kysymyksiin saattaa, kenties, tulla jossain vaiheessa blogia, joten pysyhän messissä!

      Poista
  2. Samoja ajatuksia kuin Johannalla. Olen kuvitellut olevani tiukoilla rahan kanssa mutta sinun kamppailusi on jotakin ihan muuta. Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki on suhteellista ja minäkin olen varakas johonkin toiseen raukkaan verrattuna ;)

      Poista
  3. Minua ei ostoksilla rajoita niinkään raha (vaikka sekin kyllä joskus Sudanin oudon pankkitilanteen vuoksi) vaan mm lapsen keliakia ja se ettei täältä Khartumista tietenkään löydy esimerkiksi gluteenitonta leipää tai edes puhtaasti gluteenittomia jauhoja. Tilanteemme ovat siis hyvin erilaiset mutta oli miten oli, minulla on paljon opittavaa asenteestasi. Uskon, että elämässä asenne on melkein kaikkea muuta tärkeämpää. Sinulla se tuntuu olevan todella kohdallaan; oma sisuni on ollut puolestaan viime viikot hukassa.

    Kuten tuolla toisaalla omin sanoinesi sanoitkin syyllisyyttä ei omista hyvistä oloista kannata tuntea mutta kiitollisuus antaa voimaa. Esimerkkiäsi seuraten yritän minäkin nyt taas keskittyä siihen kaikkeen hyvään mitä elämässäni totisesti on ja yrittää tehdä parhaani haasteiden kestämisessä ja kaatamisessa.

    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Tällaisten viestien lukeminen kannustaa puolestaan minua ja on hieno "palkinto" blogin kirjoittamisesta. Jokaisella on opittavaa toisilta, ja olet aivan oikeassa siinä, että oma asenne on kaikkea muuta tärkeämpää. Minä uskon myös, että onnellisuus kumpuaa sisältäpäin ihmisestä itsestään eikä sillä ole mitään tekemistä ulkoisten olosuhteiden ja tapahtumien kanssa. En ole aina ollut yhtä positiivinen (enkä jaksa sitä vieläkään aina olla), mutta minua on elämä kouluttanut - kantapään kautta ;)

      Poista