tiistai 2. joulukuuta 2014

Marraskuussa Matti kurkisti kukkaroon

Kuukausi on vaihtunut, ja totean jälleen kuinka hirvittävän nopeasti ja salakavalasti aika kuluu. Pian on joulu, vaihtuu vuosi ja alkaa lasten talviloma, vaikka minusta tuntuu, etten ole vielä päässyt edes alkuun tämän vuoden 2014 kanssa. 

Aikaisemmissa rahakirjoituksissa (Kukkaro 1, Kukkaro 2 ja Kukkarossa kilisee vaan ei kahise) kerroin millaisilla summilla perheeni on kuluneen vuoden aikana keskimäärin elänyt ja miten tilanne on nyt vaikeutunut. Marraskuu oli ensimmäinen kuukausi, jonka aikana en enää turvautunut lainkaan säästöihin, vaan kulutin ainoastaan sen verran kuin tulot sallivat.

Marraskuun tulot 290JD (n. 319€)

Menot 290JD
- 120  ruoka
-   47  muut kulut 
-   45  bensa 
-   30  lasten taskurahat 
-   29  kaasu ja sähkö
-   19  puhelin

Hyvin näyttävät menot sopeutuvan tuloihin, mutta laskelma on tällaisenaan harhaanjohtava, sillä mukana ei ole lainkaan esimerkiksi lämmityskuluja eikä uuden lankapuhelin- ja internetliittymän maksua, samoin kuin ei vuokraa, koulumaksua tai muita isompia kuluja, joita lankeaa myöhemmin maksettavaksi. Vaikka kuinka noita lukuja tiiraan, en keksi niissä enää mitään missä voisin enemmän säästää. Yritin mm. lopettaa saldon ostamisen omaan kännykkääni kokonaan, mutta se osoittautui lopulta aivan mahdottomaksi ajatukseksi. Muissa kuluissa suurimmat menoerät olivat uusi paistinpannu (oli kerta kaikkiaan aivan pakko hankkia), koulutarvikkeet ja muutamat uudet sukkahousut tytöille.

Jordanialaisessa kulttuurissa (joka heijastuu myös lainsäädäntöön) elatusvastuu naisista ja lapsista on aina herrasväen harteilla. Aviomiehen/isän puuttuessa tai ollessa muuten kykenemätön siirtyy elatusvastuu seuraaville miespuolisille sukulaisille, yleensä sedille tai aikuisten naisten ollessa kyseessä heidän veljilleen. Perinteisessä kulttuurissa ei tulisi mieleenkään vaatia naista elättämään itse itsensä (ja lapsensa), vaan ennemminkin se on häneltä jopa kiellettyä. Kulttuurissa, laissa ja islamin säännöissä naisen mahdollinen oma palkkatulo ja esim. peritty omaisuus ovat hänen yksityisomaisuuttaan eikä häntä voida vaatia käyttämään sitä itsensä tai perheensä elättämiseen. Moderneissa perheissä tietenkin ajatusmaailma on muuttunut tai muuttumassa ja monet nuoremman polven naiset kouluttautuvat, käyvät työssä ja osallistuvat perheensä elatukseen.

Ylläolevan sekä muiden tähän tilanteeseen johtaneiden tapahtumien vuoksi vastuu tilanteestamme ei lepää omilla harteillani, eikä minulla edes ole suurempia mahdollisuuksia tilanteen parantamiseksi, vaikka haluaisinkin. Minulla on pieni palkkatyö, josta saan 20JD kuussa, jonka käytän kokonaisuudessaan omiin henkilökohtaisiin tarpeisiini enkä laske sitä mukaan talouskuluihin. Tämän rahan turvin pystyn kerran pari kuukaudessa tapaamaan suomalaisia ystäviäni ja osallistumaan mm. Suomi-koulun toimintaan. Lisäksi minulla on pientä pääomatuloa Suomesta, ja sen käytän pääosin vanhimman lapseni hyväksi. Voin täten turvata hänen kuntosaliharjoittelunsa (joka on hänen ainoa harrastuksensa ja liikuntamuotonsa) ja kohtuulliset syntymäpäivä- ja muut juhlarahat sekä antaa sen verran extraa taskurahaksi, että hän voi koulupäivinä syödä koululla ja joskus viikonloppuisin käydä kavereiden kanssa hampparilla. Näiden jälkeen pääomatulosta jää 30JD käteen ja sillä paikkaan vajaata talouskassaani. Yllä olevassa laskelmassa siis 260 on varsinaista elatustuloa ja 30 tätä omaa pääomatuloani, mutta nämä muut minun ja teinin omat kulut eivät ole mukana laskelmassa, sillä pidän ne talouskuluista erillään. Se vääristää hieman kokonaiskuvaa, joten tässä korjattu laskelma, jossa kaikki on tarkasti mukana (pyöristettyinä summina):

Tulot 380JD (418€)
- 260 perustulo
- 100 oma pääomatuloni
-   20 oma palkkani

Menot 380JD
- 120  ruoka
-   60  lasten taskurahat
-   47  muut kulut
-   45  bensa
-   40  sivuun kuntosalia, synttäreitä, yms. varten
-   29  kaasu ja sähkö
-   20  omat kuluni
-   19  kännykkämaksut

Periaatteessa voisin iskeä vanhimman lapseni kulutukseen, joka on tuloihimme nähden aivan liian suurta, ja kieltää häneltä kuntosalin ja lakata antamasta tasku- ja lahjarahaa, mutta en ole pystynyt sitä tekemään, vaikka monesti olen harkinnut. Nuoruusvuodet ovat kuitenkin nopeasti ohi menevää parasta aikaa elämässä, ja mitä se olisi jos ei koskaan voisi lähteä mukaan, kun kaverit tapaavat ostarilla, tai ei voisi koskaan ostaa pelejä, joita kaikki kaverit online pelaavat? Olen kehoittanut häntä menemään viikonlopputöihin ansaitsemaan itse omat taskurahansa ja jatkan painostamista siihen suuntaan, vaikkei hän ole ajatuksesta lainkaan innostunut, sillä koulu vie voimat eivätkä muutkaan hänen luokallaan vielä käy töissä.

Omalla kohdallani mietin kaikenlaisia keinoja hankkia lisätuloja perheelleni, mutta minkään hyvän ajatuksen toteuttaminen ei onnistu aivan tältä istumalta, vaan vaatii valmisteluja ja/tai pääomaa, mutta toivon edes jonkun ideoista kantavan hedelmää jo ensi vuoden alusta. Lapset alkavat olla jo kovin väsyneitä tähän "ei ole rahaa"-tilanteeseen ja saan välillä kovaa kritiikkiä heidän suunnaltaan, varsinkin pienimmiltä, jotka eivät syitä ja tilannetta ymmärrä.

Huomenna 3.12 on veronpalautuspäivä ja minäkin pääsen tästä juhlasta osalliseksi, hipheihurraa! Saan vihdoin auton korjattua ja katsastettua (mikä olisi pitänyt hoitaa jo kesäkuussa, sniif) ja toivottavasti myös uuden läppärin hankittua, kun tämä vanha alkaa jo hajota käsiin. Niin hyvin kuin Jordaniassa viihdynkin, en voisi elää täällä ilman tietokonetta ja nettiyhteyttä. Ne ovat henkireikäni nro 1. 

11 kommenttia:

  1. Tarkkaa laskemista ja sinnittelemistä. Tuttua ajoilta jolloin olin yksinhuoltaja,mutta se oli Suomessa ja helpompaa kun siellä sentään oli lapsilisät ym. Eikö Jordaniassa makseta lainkaan lapsilisiä? Olet ihanan optimistinen vaikeuksista huolimatta:)

    VastaaPoista
  2. Ei makseta... sehän tästä nyt vielä puuttuisi, että täkäläisille ryhdyttäisiin MAKSAMAAN lasten tekemisestä, kun väestönkasvu on jo muutenkin räjähtämäisillään käsiin... ;) Sielläkö sitten maksetaan? En tulisi ollenkaan toimeen, ellen laskisi tarkkaan joka senttiä, jonka käytän, ja nipotan kyllä ihan varmasti jos jokin maksaa viisi senttiä enemmän kuin jossain muualla. On muuten hyvä, että oppii köyhänä venyttämään penniä, koska sitten voi tuntea itsensä suorastaan rikkaaksi, kun pääse joskus samaan tulotasoon tavallisten ihmisten kanssa, vai mitä?

    VastaaPoista
  3. Onko tähän sun ja lasten tilanteeseen tiedossa muutosta vai jatkuuko teillä elämä yhtä tiukilla? Löysin blogisi vasta eilen ja yövuoron tunteina luin postauksiasi läpi täällä lumisessa pohjois-suomessa. Jäin miettimään että onko teille suomeen muutto vaihtoehto. Täällähän yhteiskunta kuitenkin tukee tiukilla olevaa. Entä aviomiehesi, onko hän mahdollisesti palaamassa elämäänne? Anteeksi uteluni, teidän tilanne vain jäi niin mieleen pyörimään.
    Tiukilla mekin ollaan, vaikka miehen kanssa töissä molemmat ollaankin, mutta eläminen (ilman hienosteluakin) on vaan niin kallista.
    Voimia!

    VastaaPoista
  4. Ei ole muutosta näköpiirissä eikä Suomeen muuttokaan ole mahdollista. Alaikäiset lapset tarvitsevat Jordaniassa isän suostumuksen maasta poistumiseen, mutta en muutenkaan nyt mielelläni muuttaisi minnekään, jotta vanhin lapseni saisi käydä esteittä lukion loppuun. Mieheni on töissä muualla, koska Jordaniassa on hyvin huono työtilanne, enkä tiedä milloin hän voisi palata. Onhan tämä aika merkillinen tilanne; ovat sitä ihmetelleet monet muutkin kuin sinä! ;)
    Eläminen on tosiaan kallista Suomessakin, joten hienoa, että teillä molemmilla on työpaikat! Voimia sinullekin, ja kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä sellainen tilanne sulla, ettei itseään pysty mitenkään sun tilalle aatteleen. Oletko kauan asunut Jordaniassa?
      Suomessahan on tosiaan lapsilisät, työttömyyskorvaus, asumistuki ja sosiaalitoimistosta saa kans avustusta jos on siihen oikeutettu. Äitiyslomalla saa palkkaa työnantajalta ja kela maksaa sen jälkeen palkkaan suhteutetun korvauksen. Ja isä saa myös palkallista lomaa kun vauva on syntynyt. Ja koulutus on ilmaista ja terveydenhuoltokin. Vaikka lääkärissä käynnistä joutuu kyllä maksamaan jonku 25€.
      Enpä ole ennen ajatellutkaan kuinka hienosti Suomi tukee kansalaisiaan. Tosin veroja joutuu maksamaan näistä iloista paljon. Ja asuminen on kallista, sähkö on kallista, vesi on kallista. Ruoka on mun mielestä suht halpaa. Bensa on ihan kauhean kallista, 1,79€/litra. Kauheaa!

      Poista
    2. Juuri tuli kolme vuotta täyteen vakituista asumista täällä. Suomessa on kyllä loistavat etuisuudet, ja tästä näkövinkkelistä katsottuna monien suomalaisten valitus pienistä eläkkeistä tai työttömyyskorvauksista tms. tuntuu oudolle. Valittamisen sijasta voisi olla onnellinen, että saa edes jotakin eikä tarvitse sukulaisten nurkissa nukkua ja heiltä leipäänsä kerjätä. Täällä on monen nuoren miehen harteilla raskas vastuu elättää läheisiään, vaikka ei vielä olisi sitä omaa perhettäkään. Korkeat verot ovat tietysti ikävät maksaa, mutta ajatelkaapa jos niiden sijasta pitäisi alkaa elättämään omia iäkkäitä vanhempia tai isovanhempia ja työttömiä sukulaisia!

      Poista
  5. Elama heittelee eika tiukoilla oleminen ole vierasta minullekaan. İtse pohdin talla hetkella työn ja arjen sovittamista yhteen, töita on Turkissa kylla tarjolla mutta perheen pyörittaminen ja työn sovittaminen onkin jo kinkkisempi juttu, sinulla varmasti viela kinkkisempi kun mies on muualla töissa. Toivotaan etta löydat jonkun ratkaisun, etatyöt ovat hyva keino ansaita hieman ekstraa mutta monesti niissa työnmaara ei ole suhteessa palkkaan vaikka monia etuja siina onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työn ja perheen sovittaminen yhteen ei tosiaan aina ole helppoa, varsinkaan ellei ole sitä mummoa tai lastenhoitajaa, joka on aina tarpeen tullen saatavilla. Etätyöt olisivat mahtava juttu, jos sellaisia jostain löytäisi, tai joku muu kotona tehtävä homma, esim. lasten hoitaminen, leipominen myyntiin, verkkokauppa, tms.

      Poista
  6. Hei!
    Varhaiset aamutunnit antoivat rauhan lukea blogisi kerralla ensimmäisestä päivityksestä viimeisimpään. En edes muista, mitä kautta tänne päädyin, mutta hyvä kun niin kävi��
    Suomen itsenäisyyspäivä tänään - antaisin sulle mielelläni sellaisen Arjen sankaritar- mitallin! Samalla mietin, mitä vapaus meille kullekin tarkoittaa. Hätkähdin heti lukemisen aluksi sitä ajatusta, miltä tuntuisi, jos en voisi valita elinpaikkaani eli kun olet kertonut, ettet voi lastesi kera vain lähteä Suomeen. Optimistisuutesi taloudellisen niukkuuden ja juuri tuon vaihtoehtojen rajallisuuden suhteen on ihailtavaa��
    Täytetyt paprikat kokeilen piakkoin�� Ja pientä ryhtiliikettä aion ottaa myös muuten keittiössä, koska sain siihen paljon tsemppiä sun tekstejä lukiessani.

    Kaikkea hyvää päivääsi sisukkaana suomalaisena! Lapset osaavat kasvaessaan arvostaa selviytymistaitojasi!! Jään seuraamaan blogiasi ja innolla odotan jo postauksia eri aihepiireistä - niin mielenkiintoista luettavaa��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tällaisen lukeminen on aina mukavaa ja kannustavaa! On todella hienoa, jos blogini inspiroi muitakin "ryhtiliikkeeseen keittiössä", kuten osuvasti asian ilmaisit. Joskus minusta tuntuu, etten koskaan olisi löytänyt nykyistä positiivista suhtautumistani elämään enkä ahkeruutta keittiössä, ellen olisi kokenut niitä ikävyyksiä, joita olen joutunut kokemaan. Olen aiemmin "parempina aikoina" ollut onnettomampi, johtuen juuri siitä, etten ole osannut arvostaa pieniä iloja elämässä. Eräs keskitysleirivanki neuvoi uutta vankia sanoen: "Älä koskaan katso niitä, joilla menee paremmin kuin sinulla, vaan katso aina niitä, joilla menee vielä huonommin."
      Antoisia lukuhetkiä blogini parissa ja lisää tsemppiä sinunkin elämääsi!

      Poista