Vuosi sitten minut ja kolme lastani jätettiin elämään yksin Jordaniassa ja meiltä evättiin mahdollisuus muuttaa muualle. Kaiken muun siihen liittyvän ikävyyden vielä jotenkin kestää ja kääntää lopulta edukseen, mutta on erittäin vaikea keksiä mitään hyvää siinä, että rahasta on jatkuva pula. Paitsi tietenkin se, että oppii a) tulemaan toimeen vähällä rahalla ja b) arvostamaan asioita, joita ennen ei osannut arvostaa.
Haluan tehdä kamppailustani toimeentulon kanssa julkisen ja pohtia avoimesti kuinka tällaisessa tilanteessa voi selviytyä. Tiedän, että Suomessakin asuu paljon köyhiä, joiden on vaikea saada niukat rahat riittämän kuun loppuun saakka. Kenties joku heistä voi saada mietiskelyjeni kautta vinkkejä omaan elämäänsä, ja se olisikin itselleni iso palkinto tämän blogin kirjoittamisesta.
Keräsin yhteen summat, joita tilanteestamme ja toimeentulostamme vastuussa oleva henkilö on viimeisten 12 kuukauden aikana lähettänyt, ja laskin niille kuukausittaisen keskiarvon. Tämän jälkeen tein saman kuluille, joista olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa. Sain aikaan tällaisen laskelman:
1020,40 TULOT
870,70 PAKOLLISET MENOT
- 351,70 Koulumaksu
- 313,30 Vuokra
- 31,00 Sähkö, vesi ja kaasu
- 57,30 Auton huolto
- 36,40 Internet
- 22,50 Puhelin
- 58,50 Bensa ja taksi
Pakollisten laskujen jälkeen käteen jää siis 149,70. Kaikki nämä summat ovat paikallisessa valuutassa, Jordanian dinaareissa, mutta ne voi hyvin kuvitella euroissa, sillä 1 JD = n. 1,10 €. Kuukaudessa käteen jäävä raha, jolla minun olisi nelihenkinen perheeni elätettävä on siis noin 165€. Katsotaanpa kuinka sillä pärjää tämän maan hintatasossa:
Ruoka
Kokemukseni mukaan pienin summa, jolla pystyy valmistamaan yhdelle ihmisille kolme ateriaa päivässä, on 2JD. Tällä summalla ei pysty ostamaan mitään ylimääräistä, ei esim. hedelmiä, vaan se riittää ainoastaan yksinkertaiseen jordanialaiseen perusruokaan. Nelihenkisen perheen minimiruokakulut ovat siis 8JD/pv, mikä tekee kuukaudessa 240JD.
Muut
Itse asiassa tästä on turha jatkaa, sillä tarkkaavainen lukija varmasti huomasi jo, että pelkät ruokakulut (240) ovat reilusti suuremmat kuin kuukaudessa käteen jäävä talousrahani (150)! Kotona tarvitaan kuitenkin muutakin, esim. pesuaineita. Vaatteitakin pitäisi kasvaville lapsille pystyä silloin tällöin ostamaan. Lapset, varsinkin vanhin teini-ikäinen, tarvitsevat taskurahaa omiin menoihinsa. Koulukirjat, koulupuvut ja muut tarvikkeet on pakko hankkia, oli varaa tai ei. Joskus pitää ostaa lahja jollekulle, tai kotiin tulee vieraita, joille pitäisi tarjota muutakin kuin vettä ja leipää. Äitinä sitä uneksii myös, että lapsilla olisi mahdollisuus elämyksiin, kokemuksiin ja harrastuksiin elämässään. Kuitenkin kaikki maksaa, ihan kaikki, jopa leikkipuistossa käyminen, koska sellaista ei ole siedettävän kävelymatkan päässä. Ja voi kauhistus, jos joku sattuisi sairastumaan ja pitäisi lähteä lääkäriin!
Yhtälö on siis täysin mahdoton! Seuraavassa kukkarokirjoituksessa kerron lisää selviytymiskeinoistani.
Haluan tehdä kamppailustani toimeentulon kanssa julkisen ja pohtia avoimesti kuinka tällaisessa tilanteessa voi selviytyä. Tiedän, että Suomessakin asuu paljon köyhiä, joiden on vaikea saada niukat rahat riittämän kuun loppuun saakka. Kenties joku heistä voi saada mietiskelyjeni kautta vinkkejä omaan elämäänsä, ja se olisikin itselleni iso palkinto tämän blogin kirjoittamisesta.
Keräsin yhteen summat, joita tilanteestamme ja toimeentulostamme vastuussa oleva henkilö on viimeisten 12 kuukauden aikana lähettänyt, ja laskin niille kuukausittaisen keskiarvon. Tämän jälkeen tein saman kuluille, joista olen pitänyt tarkkaa kirjanpitoa. Sain aikaan tällaisen laskelman:
1020,40 TULOT
870,70 PAKOLLISET MENOT
- 351,70 Koulumaksu
- 313,30 Vuokra
- 31,00 Sähkö, vesi ja kaasu
- 57,30 Auton huolto
- 36,40 Internet
- 22,50 Puhelin
- 58,50 Bensa ja taksi
Pakollisten laskujen jälkeen käteen jää siis 149,70. Kaikki nämä summat ovat paikallisessa valuutassa, Jordanian dinaareissa, mutta ne voi hyvin kuvitella euroissa, sillä 1 JD = n. 1,10 €. Kuukaudessa käteen jäävä raha, jolla minun olisi nelihenkinen perheeni elätettävä on siis noin 165€. Katsotaanpa kuinka sillä pärjää tämän maan hintatasossa:
Ruoka
Kokemukseni mukaan pienin summa, jolla pystyy valmistamaan yhdelle ihmisille kolme ateriaa päivässä, on 2JD. Tällä summalla ei pysty ostamaan mitään ylimääräistä, ei esim. hedelmiä, vaan se riittää ainoastaan yksinkertaiseen jordanialaiseen perusruokaan. Nelihenkisen perheen minimiruokakulut ovat siis 8JD/pv, mikä tekee kuukaudessa 240JD.
Muut
Itse asiassa tästä on turha jatkaa, sillä tarkkaavainen lukija varmasti huomasi jo, että pelkät ruokakulut (240) ovat reilusti suuremmat kuin kuukaudessa käteen jäävä talousrahani (150)! Kotona tarvitaan kuitenkin muutakin, esim. pesuaineita. Vaatteitakin pitäisi kasvaville lapsille pystyä silloin tällöin ostamaan. Lapset, varsinkin vanhin teini-ikäinen, tarvitsevat taskurahaa omiin menoihinsa. Koulukirjat, koulupuvut ja muut tarvikkeet on pakko hankkia, oli varaa tai ei. Joskus pitää ostaa lahja jollekulle, tai kotiin tulee vieraita, joille pitäisi tarjota muutakin kuin vettä ja leipää. Äitinä sitä uneksii myös, että lapsilla olisi mahdollisuus elämyksiin, kokemuksiin ja harrastuksiin elämässään. Kuitenkin kaikki maksaa, ihan kaikki, jopa leikkipuistossa käyminen, koska sellaista ei ole siedettävän kävelymatkan päässä. Ja voi kauhistus, jos joku sattuisi sairastumaan ja pitäisi lähteä lääkäriin!
Yhtälö on siis täysin mahdoton! Seuraavassa kukkarokirjoituksessa kerron lisää selviytymiskeinoistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti