Olen nyt hyvän aikaa kokeillut elämistä vain viidellä dinaarilla (noin 5,50 eurolla) päivässä. Kokeilun syynä on laskelmani, jonka mukaan minulle on kuluneiden 12 kuukauden aikana jäänyt pakollisten laskujen jälkeen noin 150 dinaaria (165€) kuukaudessa käyttörahaa nelihenkisen perheeni ruokaa ja muita menoja varten. Kuluneen vuoden olen kyllä pärjännyt kohtalaisen hyvin, sillä olen voinut lisätä käyttörahaa kuluttamalla omia säästöjäni, mikä kuitenkaan ei voi olla pysyvä ratkaisu rahapulaani, sillä säästöt eivät tule riittämään loputtomiin eikä ole järkevää antaa niiden kulua aivan loppuun, sillä tällaisessa maassa ilman sosiaaliturvaa ja sairasvakuutuksia on syytä omistaa jonkinlainen hätäkassa pahan päivän turvaksi.
Niinpä jätän viimeiset säästöroponi tilille muhimaan ja keskityn pärjäämään sillä tulolla, joka meille kuukausittain tulee. 150JD kuukaudessa eli 5JD päivässä on erittäin pieni raha, mutta kuten viimeisten kymmenen päivän tarkat kuvaukseni tässä blogissa ovat osoittaneet, sillä pystyy juuri ja juuri kustantamaan jonkinlaisen perusruoan. Ruokaa olen ostanut kuitenkin vain 4 dinaarilla, sillä yksi dinaari on kulunut joka päivä lasten taskurahoihin, mikä on varsinkin teini-ikäiselle välttämätöntä kouluruokailua varten (eikä tällaisenaan edes riittävä!), kun taas pienemmät ottavat kotoa eväät mukaan kouluun.
Tilanteen vaikein ongelma on kuitenkin se, ettei kotitaloudessa tarvita ainoastaan ruokaa, vaan myös koko joukko muita välttämättömyyksiä alkaen pesuaineista aina vaatteisiin ja erilaisiin hankintoihin kotiin. Esimerkkinä toimikoot tässä kokeilujaksolla ilmenneet ajankohtaiset tarpeet: Toinen hiusharjoistamme otti lopputilin, ja on suorastaan pelottavaa jäädä vain yhden hiusharjan varaan; mitä jos sekin rikkoutuu, niin millä haromme hiuksemme seuraavana aamuna ulosmenokuntoon? Pitkävartinen sytytin, jonka välttämättä tarvitsen kaasu-uunin sytyttämiseen, sai sekin tarpeekseen, ja nyt tarvitsisin kipeästi uuden. Tiskiharjani on siinä kunnossa, että sillä hädin tuskin kehtaisi viemäreitä puhdistaa. Molempien tyttöjen uusista (halvoista) koulurepuista alkavat kantohihnat revetä eivätkä omat lankani ja neulani ole riittävän vahvat niiden korjaamiseen; pitäisi siis käyttää reput kiiresti suutarilla ennenkuin ne hajoavat kokonaan. Kaikki nämä tarpeet ovat pieniä, noin dinaarin parin juttuja, mutta... jokainen ylimääräisiin menoihin käytetty dinaari on poissa ruokarahastamme, siitä vaivaisesta 4 dinaarista per päivä!
Niinpä seuraava ohjelmanumero on pakostakin tulojen lisääminen tavalla tai toisella. Ensimmäisenä katsastin kiinteiden kulujemme listan (kirjoituksestani Kukkaro 1 ) ja mietin voisiko siinä säästää jotenkin:
870,70 PAKOLLISET MENOT
- 351,70 Koulumaksu
- 313,30 Vuokra
- 31,00 Sähkö, vesi ja kaasu
- 57,30 Auton huolto
- 36,40 Internet
- 22,50 Puhelin
- 58,50 Bensa ja taksi
Koulumaksulle ja vuokralle en tähän hätään voi mitään, eivätkä ne edes ole oman päätäntävaltani alla, mutta miten on muiden kulujen laita? Sähkön, veden ja kaasun käytössä olemme jo nyt niin säästäväisiä, että tuskin pystyisimme niissä enää mitenkään säästämään; päinvastoin tällaisilla kuluilla on ennemmin tapana nousta vuodesta toiseen. Auton huoltokuluissa ei myöskään voi säästää eikä niitä voi edes etukäteen arvioida, mutta tuo summa on kuluneen vuoden kuukausittainen keskiarvo, joten otan sen lähtökohdaksi.
Jäljelle jäävissä kolmessa kohdassa löysin kuin löysinkin säästämisen varaa! Uusimalla internet- ja puhelinliittymämme varmistin 18 dinaarin säästöt tuleville kuukausille (tässä kuussa säästö upposi liitäntämaksuihin) ja lisäksi entistä paremmat ominaisuudet. Vanha automme on aikamoinen polttoainesyöppö ja se kuluttaa tasan kympin viikossa pelkkiin koulukuljetuksiin ja yhteen mummolareissuun. Yksikin ylimääräinen matka edellyttää lisätankkausta, johon minulla yksinkertaisesti ei ole enää varaa. Niinpä päätän lopettaa kaiken ylimääräisen käymisen missään muualla kuin kerran kuussa Suomi-koulussa, joten lopullisen bensarahan rajoitan 45 dinaariin. Kun tämä raha on kulutettu, niin sitten ei kuljeta enää missään.
Kaiken kaikkiaan sain noin 31JD:n säästöt aikaan eli dinaarin päivää kohden. Tämän rahan aion käyttää muihin hankintoihin kuin ruokaan, mutta aion tietenkin olla niissäkin yhtä tarkkana ja tiukkana kuin ruoankin suhteen. Valitettavasti rahatilanteeni on edelleen äärimmäisen heikko, ja seuraava ohjelmanumero tuleekin olemaan sen tarkastelu pystyisinkö hankkimaan jollakin keinolla lisää tuloja perheeseemme.
Niinpä jätän viimeiset säästöroponi tilille muhimaan ja keskityn pärjäämään sillä tulolla, joka meille kuukausittain tulee. 150JD kuukaudessa eli 5JD päivässä on erittäin pieni raha, mutta kuten viimeisten kymmenen päivän tarkat kuvaukseni tässä blogissa ovat osoittaneet, sillä pystyy juuri ja juuri kustantamaan jonkinlaisen perusruoan. Ruokaa olen ostanut kuitenkin vain 4 dinaarilla, sillä yksi dinaari on kulunut joka päivä lasten taskurahoihin, mikä on varsinkin teini-ikäiselle välttämätöntä kouluruokailua varten (eikä tällaisenaan edes riittävä!), kun taas pienemmät ottavat kotoa eväät mukaan kouluun.
Tilanteen vaikein ongelma on kuitenkin se, ettei kotitaloudessa tarvita ainoastaan ruokaa, vaan myös koko joukko muita välttämättömyyksiä alkaen pesuaineista aina vaatteisiin ja erilaisiin hankintoihin kotiin. Esimerkkinä toimikoot tässä kokeilujaksolla ilmenneet ajankohtaiset tarpeet: Toinen hiusharjoistamme otti lopputilin, ja on suorastaan pelottavaa jäädä vain yhden hiusharjan varaan; mitä jos sekin rikkoutuu, niin millä haromme hiuksemme seuraavana aamuna ulosmenokuntoon? Pitkävartinen sytytin, jonka välttämättä tarvitsen kaasu-uunin sytyttämiseen, sai sekin tarpeekseen, ja nyt tarvitsisin kipeästi uuden. Tiskiharjani on siinä kunnossa, että sillä hädin tuskin kehtaisi viemäreitä puhdistaa. Molempien tyttöjen uusista (halvoista) koulurepuista alkavat kantohihnat revetä eivätkä omat lankani ja neulani ole riittävän vahvat niiden korjaamiseen; pitäisi siis käyttää reput kiiresti suutarilla ennenkuin ne hajoavat kokonaan. Kaikki nämä tarpeet ovat pieniä, noin dinaarin parin juttuja, mutta... jokainen ylimääräisiin menoihin käytetty dinaari on poissa ruokarahastamme, siitä vaivaisesta 4 dinaarista per päivä!
Niinpä seuraava ohjelmanumero on pakostakin tulojen lisääminen tavalla tai toisella. Ensimmäisenä katsastin kiinteiden kulujemme listan (kirjoituksestani Kukkaro 1 ) ja mietin voisiko siinä säästää jotenkin:
870,70 PAKOLLISET MENOT
- 351,70 Koulumaksu
- 313,30 Vuokra
- 31,00 Sähkö, vesi ja kaasu
- 57,30 Auton huolto
- 36,40 Internet
- 22,50 Puhelin
- 58,50 Bensa ja taksi
Koulumaksulle ja vuokralle en tähän hätään voi mitään, eivätkä ne edes ole oman päätäntävaltani alla, mutta miten on muiden kulujen laita? Sähkön, veden ja kaasun käytössä olemme jo nyt niin säästäväisiä, että tuskin pystyisimme niissä enää mitenkään säästämään; päinvastoin tällaisilla kuluilla on ennemmin tapana nousta vuodesta toiseen. Auton huoltokuluissa ei myöskään voi säästää eikä niitä voi edes etukäteen arvioida, mutta tuo summa on kuluneen vuoden kuukausittainen keskiarvo, joten otan sen lähtökohdaksi.
Jäljelle jäävissä kolmessa kohdassa löysin kuin löysinkin säästämisen varaa! Uusimalla internet- ja puhelinliittymämme varmistin 18 dinaarin säästöt tuleville kuukausille (tässä kuussa säästö upposi liitäntämaksuihin) ja lisäksi entistä paremmat ominaisuudet. Vanha automme on aikamoinen polttoainesyöppö ja se kuluttaa tasan kympin viikossa pelkkiin koulukuljetuksiin ja yhteen mummolareissuun. Yksikin ylimääräinen matka edellyttää lisätankkausta, johon minulla yksinkertaisesti ei ole enää varaa. Niinpä päätän lopettaa kaiken ylimääräisen käymisen missään muualla kuin kerran kuussa Suomi-koulussa, joten lopullisen bensarahan rajoitan 45 dinaariin. Kun tämä raha on kulutettu, niin sitten ei kuljeta enää missään.
Kaiken kaikkiaan sain noin 31JD:n säästöt aikaan eli dinaarin päivää kohden. Tämän rahan aion käyttää muihin hankintoihin kuin ruokaan, mutta aion tietenkin olla niissäkin yhtä tarkkana ja tiukkana kuin ruoankin suhteen. Valitettavasti rahatilanteeni on edelleen äärimmäisen heikko, ja seuraava ohjelmanumero tuleekin olemaan sen tarkastelu pystyisinkö hankkimaan jollakin keinolla lisää tuloja perheeseemme.
Tiukka on tosiaan teidan budjetti. Olen itsekin oppinut aiempaa tarkemmaksi viimeisten kotiaitivuosien aikana. Etsin talla hetkella töita taalla, miten Jordaniassa on ulkomaalaisen työllistymistilanne? Onko hankalaa saada työlupaa, onko töita tarjolla? Olisiko sinulla mahdollista tehda kaannöksia tms. etatöita kotoa kasin?
VastaaPoistaMahdollisuuksien miettiminen ja työnhaku ovatkin ajankohtaisia juuri nyt, mutta aivan helppoa se ei todellakaan ole mm. lupien ja kielitaidon puutteen vuoksi. Luotan kuitenkin siihen, että jotain tässä vielä järjestyy ja huomenna paistaa aurinko! Onnea myös omaan työnhakuusi!
PoistaItse tein juuri normaalia suuremmat ruokaostokset viikonlopuksi, enkä ollut kovin tarkka, mitä koriin meni. Tämän luettuani tajusin taas, että täydestä ostoskärrystäkin saa olla kiitollinen. Se ei ole kaikille itsestäänselvyys.Meilläkin on ollut välillä aikoja, jolloin vyötä on kiristetty, mutta ei koskaan yhtä paljon kuin sinulla. Voin vain kuvitella, kuinka hermoja kiristävää on ainainen rahapula ja se, että ihan normijuttujen, kuten tiskiharjan ostoa, saa miettiä tarkkaan. Petra tuossa jo kysyikin, saatko tehdä siellä töitä. Olisikiko joku ystäväsi esim vailla lapselle päivähoitopaikkaa? Toivon todellakin, että löytäisit jotain lisätuloja perheellesi ja tilanne vähän helpottaisi. Onneksi teillä on mummu, joka näyttää ymmärtävän tilanteen. Sinulla kuitenkin näyttää olevan roppakaupalla suomalaista sisua, joten toivottavasti se auttaa pääsemään vaikean tilanteen yli.
VastaaPoistaJep, sisua on ja periksi ei anneta! Kuulin juuri, että rahatilanteemme on huononemassa entisestään, mutta en anna sen masentaa, vaan työnnän huolen tuonne roskakoriin ja käyn heittämässä sen pois muiden roskien kera. Jospa tosiaan saisin pian jotain työtä ja tuloa, joka pelastaisi tilanteen. Kiitollinen voi tosiaan olla ihan mistä vain; nytkin hymyilen joka kerta ottaessani sen uuden tiskiharjan käteeni!
Poista