Edellisessä kukkarokirjoituksessa kerroin kuinka käytössä oleva talousrahani 150JD/kk ei riitä edes ruokakulujen (240JD/kk) kattamiseen. Kuinka tällaisessa tilanteessa voi selviytyä? Kuluneen vuoden aikana perheeni pelastus on ollut se, että olen pystynyt nostamaan omia säästöjäni ja lisäämään näin kuukausittaisen käyttörahan jopa 470 dinaariin. Sekin on vähän, mutta olemme tulleet toimeet.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa ja olemme jäämässä kokonaan sen rahan varaan, jonka saamme tilanteestamme vastuussa olevalta henkilöltä. Hän itse ei asu luonamme, mutta vaatii meitä asumaan Jordaniassa. Tässä maassa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, vaan ihmisten on tultava kaikissa elämäntilanteissa omillaan toimeen ja hädässä sukulaiset auttavat toinen toisiaan.
Köyhyydessä on erittäin tärkeää olla nipontarkka rahastaan. Mielenkiintoinen havaintoni on, että mitä varakkaampi ihminen on sitä tarkempi hän yleensä on rahankäytöstään, kun taas köyhät usein surutta kuluttavat vähät varansa miten sattuu. Ilmiön syynkin luulen selvittäneeni oman kokemuksen kautta: kun taskussa on vain yksi ainoa dinaari, on aivan se ja sama vaikka sillä ostaisi pullon Pepsiä, koska se on niin pieni raha, ettei sillä juuri mitään muutakaan saa.
Toimeentulon ABC on a) tarkka laskelma tuloista ja menoista, b) tarkka suunnitelma rahankäytöstä ja c) prosessin vaikein osuus: eläminen suunnitelman mukaan. Omat tuloni ovat hyvin epäsäännölliset, mutta olen laskenut menneiden 12 kuukauden keskiarvon. Menot ovat myös epäsäännölliset, koska koulumaksut ja vuokra maksetaan useammaksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta niistäkin on helppo laskea keskiarvo. Merkitsen aina kaikki tulot ja menot tarkasti ylös, jotta pysyn hyvin kärryillä ja pystyn helposti laskemaan mihin rahat kuluvat ja missä voisi säästää.
Lasken erikseen ns. kiinteät kulut ja ns. käyttörahan. Kiinteiksi kuluiksi lasken kiinteiden kuukausimaksujen (esim. internet) lisäksi sellaiset kulut kuin bensa, jonka keskiarvokulutus on helppo laskea. Kun tuloista vähentää ensin kiinteät kulut, jää jäljelle käyttöraha, jonka itse mielelläni jaan päivärahaksi. On helpompi laatia ostoslista ja pysyä budjetissa, kun tietää paljonko rahaa on käytössä päivää kohti. Tällöin välttyy kiusaukselta kuluttaa rahapäivänä liikaa, minkä seurauksena joutuisi taas kituuttamaan kokonaan ilman rahaa loppuajat ennen seuraavaa rahapäivää.
Pienellä budjetilla eläminen on taitolaji. Erityisesti taitoa tarvitaan siinä, että pystyy säilyttämään hyvän mielen ja kokemaan elämänsä tyydyttäväksi, vaikka rahaa ei paljon olekaan. Vanhempana on vastuu vielä lapsistakin, jotta he kokisivat elämänsä ja lapsuutensa onnelliseksi vähävaraisuudesta huolimatta.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa ja olemme jäämässä kokonaan sen rahan varaan, jonka saamme tilanteestamme vastuussa olevalta henkilöltä. Hän itse ei asu luonamme, mutta vaatii meitä asumaan Jordaniassa. Tässä maassa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, vaan ihmisten on tultava kaikissa elämäntilanteissa omillaan toimeen ja hädässä sukulaiset auttavat toinen toisiaan.
Köyhyydessä on erittäin tärkeää olla nipontarkka rahastaan. Mielenkiintoinen havaintoni on, että mitä varakkaampi ihminen on sitä tarkempi hän yleensä on rahankäytöstään, kun taas köyhät usein surutta kuluttavat vähät varansa miten sattuu. Ilmiön syynkin luulen selvittäneeni oman kokemuksen kautta: kun taskussa on vain yksi ainoa dinaari, on aivan se ja sama vaikka sillä ostaisi pullon Pepsiä, koska se on niin pieni raha, ettei sillä juuri mitään muutakaan saa.
Toimeentulon ABC on a) tarkka laskelma tuloista ja menoista, b) tarkka suunnitelma rahankäytöstä ja c) prosessin vaikein osuus: eläminen suunnitelman mukaan. Omat tuloni ovat hyvin epäsäännölliset, mutta olen laskenut menneiden 12 kuukauden keskiarvon. Menot ovat myös epäsäännölliset, koska koulumaksut ja vuokra maksetaan useammaksi kuukaudeksi kerrallaan, mutta niistäkin on helppo laskea keskiarvo. Merkitsen aina kaikki tulot ja menot tarkasti ylös, jotta pysyn hyvin kärryillä ja pystyn helposti laskemaan mihin rahat kuluvat ja missä voisi säästää.
Lasken erikseen ns. kiinteät kulut ja ns. käyttörahan. Kiinteiksi kuluiksi lasken kiinteiden kuukausimaksujen (esim. internet) lisäksi sellaiset kulut kuin bensa, jonka keskiarvokulutus on helppo laskea. Kun tuloista vähentää ensin kiinteät kulut, jää jäljelle käyttöraha, jonka itse mielelläni jaan päivärahaksi. On helpompi laatia ostoslista ja pysyä budjetissa, kun tietää paljonko rahaa on käytössä päivää kohti. Tällöin välttyy kiusaukselta kuluttaa rahapäivänä liikaa, minkä seurauksena joutuisi taas kituuttamaan kokonaan ilman rahaa loppuajat ennen seuraavaa rahapäivää.
Pienellä budjetilla eläminen on taitolaji. Erityisesti taitoa tarvitaan siinä, että pystyy säilyttämään hyvän mielen ja kokemaan elämänsä tyydyttäväksi, vaikka rahaa ei paljon olekaan. Vanhempana on vastuu vielä lapsistakin, jotta he kokisivat elämänsä ja lapsuutensa onnelliseksi vähävaraisuudesta huolimatta.
Uusi lukija ilmottautuu. Pienellä budjetilla eläminen on tosiaakin taitolaji. Voin vain kuvitella, kuinka hankalaa on äidistä sanoa lapsille jatkuvasti, että ei voida ostaa/tehdä/syödä/harrastaa sitä, koska ei ole rahaa. Nostan sinulle olematonta hattuani, että vaikeasta tilanteesta huolimatta jaksat olla positiivinen.
VastaaPoistaKyllä se on äidille todellakin hankala tilanne ja pahinta on, jos lapsilla on sellaisia paremmin toimeen tulevia kavereita, joihin he itseään vertaavat. Tavoitteeni on kääntää meidän kaikkien neljän huomio siihen mitä meillä ON ja olla siitä kiitollinen sekä löytää mukavia harrastuksia, jotka eivät maksa mitään. Blogin tarkoitus osittain onkin, että voisin purnata kalvavaa rahapulaani TÄÄLLÄ ja jättää sen sitten elävässä elämässä vähemmälle. Kiitos virtuaalista hatunnostosta ja tervetuloa lukemaan kirjoituksiani jatkossakin!
VastaaPoista